silmät on itketty päästä, mutta itkeminen on minun tapa surra ja se on helpottanut. Enemmän olen huolissani miehestäni. Huomaan selvästi että hän on nyt todella ahdistunut, mutta ei halua puhua asiasta kunnolla. Toki olemme puhuneet, mutta tiedän että hänellä ei ole vieläkään hyvä olo.

Keskiviikkona olin sairaalassa tyhjennyksessä, paljon tuli pois, mutta ei ole varmuutta tuliko kaikki materiaali pois.  Ulos tulleet materiaalit kerättiin ja niistä lähti näytteet patologille, hoitaja sanoi että näytti ainakin kuin siellä olisi ollut kaksi todella pientä sikiötä. Maanantain ultrassa näkyi kolme erillistä "pussia" mutta niistä ei pystytty sanomaan oliko kaikissa jotain sisällä.

Tyhjennys tuntui epämielyttävältä, mutta mitään kovin pahoja kipuja ei tuntenut, toki sain halutessani särkylääkettä, mutta mielestäni en niitä hirveästi tarvinnut. Vuoto jatkuu edelleen, mutta ei ole edes niin suurta kuin menkkani ovat normaalisti, pieniä kipuja on ollut, mutta niistä olen selvinnyt yhdellä särkylääkkeella päivässä. hyvä niin.

Pohdiskelimme mieheni kanssa että jos sikiöitä on ollut useampi, miksi edes yksi ei voinut selvitä. Tuntuu että meitä rangaistaa, mutta en tiedä vielä mistä.

Vuosi on hyvä aloittaa tipahtamalla korkealta ja kovaa.
Ei sykettä, ei elävää.
Huomena tyhjennykseen.
Paska.

joka ainoa oire on on hävinnyt. Ei enää tissikipua, ei pahointia, ei väsymystä.
oliko se siinä sitten?

ääretön väsymys, kipeät rinnat ja kuvottava olo, joko uskon että olen raskaana? hieman omassa uskossa siihen asiaan on vielä puutteita.  Viime viikolla mietin että pitäisikö käydä ostamassa raskaustesti ja tehdä vielä yksi, varmuuden vuoksi.  Apteekissa ollessani hipelöin testiä, mutta lopulta päätin että testin ostaminen on turhaa. Olenhan niitä tehnyt niitä jo kolme, eikä niiden tekemisen jälkeen ole ollut pahempia vatsakipuja eikä verta ole tullut. Miksi siis pitäisi tehdä vielä yksi??

Töissä haisevan asiakkaan asioidessa luonani, oksennus nousi kurkkuun, nyt telkkaria katsoessa itken vuolaammin kuin koskaan.

mieli ei silti anna olla iloinen näistä oireista.

Olisimpia niitä, jotka tulevat raskaaksi jo katseesta, tekevät raskaustestin joskus jo pitkällä ollessaan, eivätkä pahemmin ajattele sitä mahdollisuutta että raskaus  menee kesken. Miksi en ole sellainen, mutta joudun niitä töissäni kohtaamaan viikottain.

ahdistaa. pelottaa.

soittelin polille ja sinne ajan sain tammikuun alkuun. Miehen mielestä aikaa joutuu odottamaan ihan älyttömän kauan. Niin kumpikohan meistä on malttamattomampi :D Ajan saamiseen vaikutti varmaan se että poli on joulutauolla viikot 51 ja 52

En uskalla vieläkään uskoa että olen oikeasti raskaana, jokainen vessareissu on tuskainen kokemus, koska joka kerran odotan pelkään että nyt sitten tulee verta ja se oli siinä. Noh toistaiseksi ei siis ole  tullut, eli kaikki hyvin. Ei pitäisi tälläin manata, mutta mieli on kummallinen eikä sitä vain pysty olemaan miettimättä asiaa.

Mistäköhän se lasketaan, mikä viikko on menossa.  Viimeisesti kuukautisista tuskin kannattaa laskea, koska ne oli silloin joskus. Onko hedelmöittyminen tapahtunut punktiopäivänä vai lasketaan hedelmöittyminen siirtopäivästä? tai no onko sillä oikeastaan väliä. Eiköhän sitä sitten saa tietää kun pääsee sinne lääkäriin...

EDIT: jaa kai sen voiskin laskea viimeisistä kuukausista, kun ei niistä nyt niin kovin pitkä aika ollutkaan.  Laskureihin ei tosin kai kannata laittaa normaalia kiertoni pituutta kun se ei taida nyt pitää paikkaansa.

voe mahoton. Takana kolme raskaustestiä ja jokainen on näyttänyt positiivistä :) Ensimmäisen testin kuvittelin olevan rikki, koska siihen tuli ylimääräinen viiva. Toisessa testissä uskoin todeksi asian, mutta silti piti vielä tehdä yksi testi. Vihdoinkin.

En uskalla olla vielä onnellinen. Mutta nyt mieli on jo positiivinen, se voi siis olla mahdollista että tulen raskaaksi.

Keskiviikkona ajattelin soitella polille tuloksista ja katsotaan miten tämä sitten lähtee tästä etenemään.

Oon miettinyt että onko lapsi erilainen jos se tulee ns. luomuna tai hoidoilla? Minä en itse koe hoidoilla saatua lasta mitenkään huonommaksi. En edes silloin kun olin itse autuaan tietämätön omista ongelmista. Monia blogeja lukiessa on vaan jotenkin tullut sellainen tunne, että on huono ihminen jos lapsi tuotetaan maailmaan hoidoilla. Miksi? Kyseessä on kuitenkin oma lapsi, jota varmasti rakastetaan on se sitten saatu aikaiseksi tavallisilla sänkypuuhilla tai lääkärien avustuksella.

himottaisi tehdä jo rtesti.