ikävä iskiaskipu aiheutti pakollisen levon tai siis oikeestaan töistä poissaolon, seuraavan kerran työmaa kutsuu vasta joulun jälkeen. No nyt ei sitten auta kun käydä fysiossa ja käydä tekemässä pikku kävelylenkkejä, jotta hermojumin saisi pian auki. Seuraava neuvolakinkin koittaa taas pian. Toivottavasti hemoglobiini olisi lähtenyt edes vähän nousuun ja eikä verenpaineetkaan olisi kovin korkealla. Nyt vain toivoo että tammikuun rakenneultra koittaisi pian, saisi hieman huoahtaa helpotuksesta, kun näkisi että kaikki olisi hyvin. Edelleen ajatukset menee melkoista vuoristorataa. Tulee edelleen päiviä, jolloin en edelleenkään usko olevani raskaana ja sit taas päiviä, jolloin nautin täysin siemauksin siitä että olen vihdoinkin raskaana. Olen uskaltanut olla jo hieman avoimempi asiasta, ja nyt jo useampi tietää että raskaana ollaa, mutta kaikille en sitä vielä ole uskaltanut paljastaa. Hölmöä tai ei.

täällä edelleen kaikki hyvin. Eilen saatoin tuntea ensimmäiset liikkeet. Toki olen hyvin epäileväinen olen siitä oliko ne liikkeitä, mutta siis semmoisia jänniä "poksaksuhduksia" tunsin vatsassa. Tai ehkä ne oli vain mielikuvituksen tuotetta, koska odotan todella kovaa että tuntisin jotain, jotta tulisi tunne että tämä on oikeesti totta. Edelleen siis tulee päiviä, kun en usko että olisin oikeesti raskaana. Jännä juttu, Mutta olen, kunnes toisin todistetaan. Ja toivottavasti toisin ei todisteta. Vointi siis mitä mainioin, pientä väsymystä lukuunottamatta. Kävimme pikkureissulla viikonloppuna, lentomatkakin sujui hyvin vaikka aattelin että tulen turvenneena pallona ulos lentokoneesta, mutta ei, ei edes jaloissa turvotusta, vaikka niihin yleensä turvotus iskee lentomatkoilla. Noh ehkä lentosukat pelasti tälläkertaa :)

Tänään pelonsekaiset ajatukset on vallannut mielen. Vatsassa ollut kummallinen tunne koko päivän. En voi sanoa että olisi tuntunut kipua, olisiko paineen tunne oikea sana. No joka tapauksessa, jotain kuitenkin. Vessareissulla paperiin tuli häivähdys vaaleanpunaista. Ei voi sanoa etteikö nämä pelottaisi....

Tunteet heittää häränpyllyä ihan päivittäin. Olen äärettömän onnellinen ja sit toisessa hetkessä pelottaa mielettömästi ja onnellisuus on tipotiessään. Voikun voisi vaan nauttia olostaan. Varsinkin voin ihan hyvin. siis noin niinku oireitten suunnalta. Muutamille ystäville olemme rohjenneet uutisen jo kertoa, mutta vain muutamalle. Pelottaa että jos asian tuo ns. julkisuuteen jotain pahaa tapahtuu... Tänään oli pikäynti eka neuvolassa ja sen jälkeen eka käynti lääkärillä. Hohhoh. Tarkoituksena oli ensinnäkin varmistaa että kilppariarvot on kohdillaan. Jos en olisi niistä kysynyt, eipä se lääkäri olisi edes niitä katsonut. Terkka oli kovin huolissaan tipahtaneesta hb:stäni, joka siis oli 103, mutta siihenkään lääkäri ei kiinnittänyt mitään huomiota. Kerroin myös että muutaman viimisen viikon takareidessäni/pakarassa on todella kipeää vihlontaa. Kysyin voisiko joku hermo painaa ja se aiheuttaa tämän kipeän vihlonnan. Siihenkin lääkäri totesi vain että vielä ei raskaus voi aiheuttaa tuollaista. Se siitä sitten, siinäpä sitten vihloo. Olin vain entistä ärsyyntyneempi lääkärissä käynnin jälkeen. Onneksi ei kovin usein tarvitse kyseisellä lääkärillä asioida.

Viime viikon torstaina kävimme siis neuvolassa pikakäynnillä, tarkoituksena oli vain kuunnella sydänääniä, jos siis ne saadaan kuulumaan. Terkka varoitteli etukäteen, että ei pidä sitten huolestua, jos ääniä ei kuulu. Noh, kauaa ei ees jouduttu etsimään kun äänet saatiin kuulumaan, terkka ihmetteli ääneen, että kylläpäs ne nyt löytyi helposti. Ihanaa. Kyyneleet nousivat silmään ääniä kuunnellessa. ihanaa. No tänään sitten koitti ensimmäinen virallinen ultra, viime yönä nukuttiin huonosti. Ihan turhaan. Kaikki meinaan oli niin hyvin kuin pitääkin. Niin ihan pikkuinen siellä masussa kölletteli. Laskettu aika ei muuttunut, kooltaan örkki oli muutaman päivän suurempi, kuin se kuukautisista laskettujen viikkojen mukaan olisi, mutta kätilö kertoi että tämä muutama päivä ei vaikuta laskettuun aikaan. muistoksi käynnistä saatiin hyvät lukemat neuvolakorttiin sekä kolme kuvaa, joista kaksi on kolme D kuvia, joista näkyy oikein somasti örkki, jonka käsi on suussa <3

<3 tumtumtumtum. Niin mahtava ääni.

Täällä kaikki hyvin, tai niin ainakin kuvittelen. Ei ainakaan ole esiintynyt kipua tai verta.

Viikolla oli myös eka neuvola, mutta sydänääniä ei kuunneltu, koska neuvolatädin mukaan heidän laitteensa on niin huono että sillä ei hyvin ääniä saa vielä tässävaiheessa kuuluviin, eikä hän halunnut aiheuttaa minulle paniikkikohtausta, jos kävisi niin että ääniä ei nyt saada kuuluuviin. Hän sit halusi varata mulle uuden ajan vain sydänäänien kuuntelulle, parin viikon päähän. Joten siihen saakka sitten taas odotellaan.

Oon ihan yllättynyt kuinka rauhallinen fiilis mulla on tällähetkellä. Hieman mietityttää oireiden puuttuminen, mutta ehkä vain pitäisi olla tyytyväinen kun voi hyvin.

:)