Kyllä se kuulkaas nyt niin on, että raskaana sitä ollaan. Viime viikolla hcg-arvo oli rapiat 16000 ja nyt eilen se on ollut 72000, nousujohdanteista siis :) ultrassa näkyi pikkuinen mötikkä, jossa oli sykkivä kohta. Tunne sen näkemiseen on sanoinkuvaamaton. Olen onnellinen. Ainakin hetken. Suuri pelko perseessä, mutta siitä huolimatta annan nyt itselleni ainakin muutaman päivän olla erittäin iloinen, yhtä hymyä koko nainen.

Hmm, miten sen nyt oikein sanoisi. 

Ehkä ihmeet voivatkin tapahtua mulle. 

Tänään oltiin siis ultrassa ja kyllähän siellä jotain näkyi, mutta sitä ei osaa sanoa onko siellä oikeesti jotain elävää. Helpotus oli kuitekin saada selville se, että kohdun ulkoinen raskaus se ei ainakaan ole. 

Lääkärikin totesi että viimeisistä kuukaustisista tätä ei nyt oikeen voi laskea, ja varsinkin kun kiertoni ei ole millään tavalla säännöllinen. Kohdussa oleva juttu vastasi kokoa 4-5 viikkoa, tätä tarkempaa arvioo ei lääkäri pystynyt sanomaan. Eikä tosiaan nyt ole tiedossa se, onko se tähän hetkeen oikean kokoinen. Verikokeissa kävin, seuraavat verikokeet ovat keskiviikkona ja ultra torstaina, sen jälkeen olemme taas ehkä hieman viksumpia. Tai sitten emme. Melkoisen piinaava viikko siis edessä. Vaihteeksi.

Eilinen päivä, tai oikeastaan ehtoo on ollut totaalisen hämmästysten päivä. Ja sama meininki jatkuu, nyt toki hämmennys on vaihtunut peloksi.

Jostain kummansyystä, tai siis syy oli se että olen kahden viikon sisällä taas flunssassa, päädyin tekemään raskaustestin. En ehkä itsekään tajua tätä yhtälö, miksi flunssa ajoi sen tekemään, mutta siis kuitenkin tein, sen ja hyvin nopeasti testiin piirtyi kaksi viivaa. Mitä hittoa, oli ensimmäiset ajatukset, ja ne ovat edelleen. Miehen ajatukset olivat että mitens se nyt on oikein on mahdollista? no jaa-a.  Kun hetken asiaa pohdin, tulin tulokseen että testi on viallinen, siinä sitten lähdettiin kiirusti kohti yliopiston apteekkia ostamaan digitestiä. Testin tein ennen nukkumaan menoa ja siihen tuli tieto raskaana 3+ , mitä hittoa?? oikeesti onko tää jotain karua pilaa??

Mistä nyt tiiän että oonko oikeesti raskaana ja kuinka pitkällä? viimeisistä kuukautisista ei voi laskea, sen tiedän. Kunnnon kuukautiset ovat olleet heinäkuun alussa, näiden jälkeen on kaksi kertaan tullut epämääräisesti vain sellaista ruskeaa vuotoa, mitä molempina kertoina luulin muka menkoiksi, viimeselle kerralla oli myös normaalit menkkakivut???? okei, elokuun puolessavälissä olen tehnyt testin, joka oli nega ja toisen tein muistaakseni syyskuun alussa ja sekin oli nega. Mitä hittoa.

Onko ruskeat vuodot olleet merkki, kohdun ulkoisesti raskaudesta? mitään kipuja ei ole.
Kaiken lisäksi mieltä rupesi painamaan alkoholin käyttöni, no okei ei se ole mitään suurta, mutta koska viimeisen kolme vuotta olen seurannut sitä niin tarkasti, ja hoitojen aikana olen ollut ehdottoman kielteisellä linjalla, kun hoidot ovat menossa niin mitään ei juoda. Ja nyt sitten, kesän aikana annoin itselleni luvan, nauttia tuosta myrkystä, mieheni naureskelikin että minusta tullut "alkoholisti". Joku tämän nyt ymmärtää väärin, mutta siis enhän mä mikään juoppo oo. Juon siis korkeintaa kolme lasillistä siideriä,  tai muutaman lasin viiniä, eli siis alkohin käyttöni ei todellakaan ole ollut suurta, paitsi minun omassa mittakaavassa. Mutta onko se yksi lasillinen voinut tehdä jo hallaa??? tämäkin murhe tähän nyt.

Keskiviikkona on aika polille toiseen ivf suunnitteluun, öö pitäskös mun nyt kuitenkin soittaa jo sinne maanantaina. Paniikki. Paniikki. Paniikki.

Lomani aikana kolmen vuoden rajapyykki yrityksessä tuli täyteen, lomani aikana myös elämäni ensimmäinen laskettu aika tuli ja meni, toki ajalla ei enää tietenkään ollut mitään merkitysta, koska epäonni kohtasi jo vuoden alussa.  Olimme kesällä RHCP:n keikalla ja muistan kun viimevuonna olimme ostaneet liput ja olin tullut raskaaksi, mietimme mieheni kanssa sitä, mikä onni olisikaan jos keikalle emme pääsisi, koska silloin oli laskettu aika niin lähellä.  Niinpä niin, keikalla siis kuitenkin oltiin. Onni ei ollut mukana....

Hoidot siis jatkunee, toiseen ivf suunnitteluun on varattu aika, siihenkään ei ole enää kuukautta. Kierre jatkuu, pistosten pistäminen polilla ravaaminen ja taas kaikki osuu loppuvuoteen, joten en edes hyödy lääkekaton täyttymisestä. Ärsyttävää.  No tai mitäpä minä valitan, olen kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että polimaksuja ei tarvitse itse maksaa, vaan työnantaja ne kustantaa, toki tänä vuonna en saa  hoitoihin liittyvistä sairaslomista palkkaa, mutta ehkä se ei haittaa. Nyt vaan pitää peukut ylös että tämän kertainen hoitojakso olisi se viimeinen.

Koska mikään ei ole varmaa, olemme ruvenneet mieheni kanssa miettimään olisiko adoptio se meidän juttu, mutta se on vielä mietintä asteella....

Lomat on lusittu ja paluu arkeen on koittanut. Lomalla oli oikein mukavaa, oisinpa ihan hyvin vielä voinut jatkaa lomailuakin.

Yllättävän hyvin pääsin eroon myös lapsettomuusjutuista, toki jotkut asiat pyöri mielessä, mutta omasta mielestäni pystyin kuitenkin aika hyvin relaamaan.

Kuukautisia ei ole näkynyt sitten heinäkuun alun, mutta eipä tämä ole mitään uutta. Toissapäivänä tein testin ja negaahan se näytti, mutta eipä se kovasti kolahtanut mihkään. Eipä mulla kyllä mitään oireitakaan ole ollut, joten siksi negakaan ei ole mikään yllätys.

Polille koitin tänään soitella varatakseni aikaa ivf-suunnitteluun. Polilla vastasi automaatti ja siellä oli eri ohjeet miten toimia missäkin tilanteissa ja jos oikein ymmärsin, jätin automaattiin jonkun soittopyynnön ajanvarausasioissa, mutta eipä sieltä päivän aikana kyllä mitään soittoa tullut. Noh ehkä koitan huomena uudestaan.

työjutuissa on tiedossa uusia tuulia, joten jotain hyvää syksylle on ainakin siis luvassa :)

Hoitomme jatkuvat syksyllä,  syys-lokakuun alkana pitäisi alkaa toinen IVF-kierroksemme. Pilke silmäkulmassa eletään kesä ja toivotaan ihmettä, mitä jos meillä onnistuisikin ilman hoitoja. Jos vaikka kroppani suostuisikin toimimaan kesällä. Sillä kun on ollut tapana toimia joskus ja jouluna. Tai enhän mä sitä tiiä onko se toiminut. En oo muuten koskaan bongailla mitään oviksia, enkä aio jatkossakaan. En tressaa, eikös tämä ole kaikkien neuvo silloin kun kerrotaan että ei se lapsen saaminen on vaikeaa.

Palaamme siis taas syksyllä, nyt lomailen :)

Ei päästy siirtoon ei, kumpikaan kahdesta jäljelläolevasta alkiosta ei selvinnyt sulatuksesta.

Vituttaa ehkä enemmän kuin negatiivinen raskaustesti.