Tänään päivällä sorruin laskemaan laskettua aikaa. Aika epätoivoista, eikö? Ennen siirtoa sovin mielessäni että mitään tälläistä en tee. Olisi niin paljon parempi olla tietämättä tuollaista asiaa, varsinkin kun se kyseinen ajankohta koittaa. Silloin todennäköisesti asia on mielessä, tällöin meillä ehkä olisi ollut vauva. Tein niin ensimmäisen siirron jälkeen, ja nyt pelkään sitä kun elokuu koittaa, romahdanko?
Ennen siirtoa lupasin myös että en analysoi jokaista kolotusta, sitäkään lupausta en pitänyt. Mietin että mitä tarkoittaa se ja se vihlasu tai mitä se tarkoittaa että juurikaan mitään oireita ei ole ollut, varsinkin kun vertaa viimekertaan.
vielä pitäisi viikko jaksaa. Miksi aika menee näin hitaasti.
Tsemppiä piinailuun! Miten sitä saisi ajatukset pois kun ne pyörivät jatkuvasti asian ympärillä. Itselleni tuli jossakin vaiheessa aivan totaalinen kyllästyminen oireiden seuraamiseen, vaikka ei se aivan täysin loppunut missään vaiheessa. Se oli jotenkin helpottavaa, kun antoi luvan itselleen vain olla ja antaa mennä, sitten meni muutama kuukausi ihan mukavasti eteenpäin. Olisipa aika ilkikurinen juttu, jos se laskemasi laskettu aika toteutusikin <3
VastaaPoistaKiitos Junna :) Piinaviikot ovat tuntuneet erityisen pitkältä, kun olen ollut saikulla toisen vaivan vuoksi. On ollut ihan liikaa aikaa miettiä kaikenlaista. Näille viikoille olisi pitänyt olla ihan hirveästi tekemistä, niin ei olisi kerinnyt miettiä kaikkia kolotuksia.
VastaaPoista