Odotus on päättynyt ja prinsessa syntyi maailmaan 1.5. ehtoolla. Me voidaan ihan hyvin ja nyt vaan ollaan, köllötellään ja tutustutaan toisiimme.

me ollaan nyt äärettömän onnellisia. Vihdoinkin kahdesta tuli kolme!!

Täällä ollaan virallisesti nyt äippälomalla, se alkoi siis eilen. Töissä en ole ollut pääsiäisen jälkeen, koska pidin ennen äippälomaa muutaman vuosilomapäivän. Nyt sitten vaan odotellaa H-hetkeä. Vointi on ollut edelleenkin hyvä, kipeitä supistuksia ei ole tullut.
Sokeriarvot on saatu pitkävaikutteisella iltainsuniilla kuntoon, toki annosta oon joutunut nostelemaan vähän väliä, ja todennäköisesti joudun edelleen. Vaavi on viikkojaan hieman isompi, mutta niin se on ollut alusta asti. Hyvää on se, että kuitenkin sopusuhtainen, eikä siis vatsanympärys ole korkeista sokereista kasvanut. Silti hieman jännittää tuleva, kasvaako vauveli liian isoksi. Muutaman viikon päästä on taas äippäpolilla painokontrolli.

Päivät on ehkä hieman tylsiä, kaikki ystäväni ovat työelämässä tai sitten muussa kaupungissa, joten niistä ei minulle päivisin löydy seuraa. Päivittäin olen sitten käynyt kävelemässä ja muuten möllötellyt kotosalla tehden pikkuaskareita. Onneksi nyt on ollut hienot ilmat, joten ulkoilusta pääsee kyllä nauttimaan.

Vaavia varten rupee olemaan kaikki ensihätään tarpeellinen, muutaman äidinmaidon korvikkeen ostan vielä kaappiin odottamaan, eipä sitten tarvitse lähteä niitä hakemaan, jos imetys ei lähde käyntiin.  Vauvan tultua kotiin ehkä löytyy paljon sellaisia tavaroita/asioita mitä tullaan tarvitsemaan, mutta ollaan päätetty että ne hankitaan sitten kun tiedetään mitä oikeesti tarvitaan, näillä mitä meillä nyt on päästään kyllä sujuvasti alkuun.

Aika mennyt ihan hurahtamalla. Jotenkin ihan uskomatonta.  Jäljellä enää kolme ja puolipäivää töitä, sitten muutama vuosilomapäivä ja sitten alkaakin äippäloma. Ehkä vähän haikein mielin jään ensiviikolla töistä kotiin.  Nykyisessä työpaikassani olen olut reilu viisi vuotta, kuinkahan sitä oikeen osaa olla kun ei nää enää niitä tuttuja työkavereitä päivittäin. Hassua.

Vointi on muuten edelleen ihan hyvä, vatsa rupee omasta mielestäni oleen ihan liian valtava. Vauva liikkuu hyvään tahtiin jatkuvasti. Voi sanoa että nykyään se potkii harvemmin, mutta liikkuu silti jatkuvasti, liikkeet rupee tuntuu enemmän ja enemmän epämielittäviltä, onko ihan kokoajan pakko veivata sitä takapuoltaa puolelta toiselle :D ei vaan hyvä että liikkuu, eipä tuu ainakaan sen takia paniikkia.

Äippäpolilla tosiaan tuli käytyä ja pitkävaikutteisen insuliinin sain yöksi kun ne paastoarvot on aina vaan koholla. Muutaman päivän oon nyt pistänyt, vielä ei vaikutusta. Toki pienellä yksikkömäärällä alotettiin, nostetaan pikkuhiljaa, toivottavasti sillä nyt sit saadaan myös paastoarvot hyviksi.

Viikolla kävin myös verikokeissa, kilppariarvoja en viä tiiä, mut hemppa tuli puhelimeen ja oli 127, vou, en muista aikaa kun se olisi ollut noin hyvä. Rautavarastot on kuulemma täynnä, joten sain lopettaa rautalääkityksen, hienoa.

jes, hemppa nousi kahden rautatankkauksen ansiosta 112, toivotaan että se pysyykin tuolla 100 paremmalla puolella. Eihän tuo nyt hyvä ole, mutta minun arvoissa se on hyvä.

Sokereista tein uuden seurannan ja harmikseni siellä oli aina paastoarvot koholla, joten äippäpolille lähti taas lähete. Ruokailun jälkeiset arvot olivat hyvät, joten kai sitten ainakin syön oikein. Tuolle paastoarvolle en kai nyt oikein pysty tekemään mitään. Laihduttaa varmasti pitäisi, mutta sepä ei kyllä nyt onnistu. Varmaankin insuliinin saan :(

Mutta muuten menee hyvin :) Kuukausi töitä ja sitten alkaa lomat, muutama päivä vuosilomaa ja sit äippälomalle. Onpa aika mennyt tosi nopeesti.

Harmikseni laskeskelin tuossa ansioitani ja vähän nyt näyttäisi siltä että ihan pienestä summasta jää kiinni, ettei äippäraha tule viimeisen 6kk tuloilla.  Noh, pääasia kai että saa jotain, ja olen nyt viimeaikaisten ylitöiden ansiosta saanut rahaa jemmaankin, niin ei sitten ihan heti tule mattikukkaroon kun palkantulo loppuu.  Ajatuksissa on että jäisin hoitovapaalle vanhempain kauden loputtua, ainakin jokin aika ollaan kotona, mutta eipä sillä vajaalla 400 sadalla kauheasti lainanlyhennyksiä lyhennellä niin en kyllä taida ihan siihen lapsen 3 vuoteen saakka olla kotona.

no niinhän siinä sitten kävi että käry kävi, sokerirasituksessa meinaan, paastoarvo ja 2h arvo oli koholla. Nyt oon sitten kotona tehnyt mittailuja ja ne on kyllä yhtä päivää lukuunottamatta olleet ihan hyvät. En kyllä millään keksi mistä ne yhden päivän arvot nousi, kun ruokavaliossa ei ollut kauheesti erilaisuuksia. Joo oon siis kohtuu tylsä ruokailija ja yleensä aamu ja iltapala on aina samalla kaavalla.

Rautaa on myös nyt kahdesti käyty tankkaamassa, ensimmäisen tankkauksen jälkeen hemppa ei kyllä ollut noussut yhtään vaan laskenut 2 pykälää, mutta kätilö osastolla muisteli, että tämä alkaa vaikuttamaan aika hitaasti. Kahtellaa, kahden viikon päästä pitää käydä mittauttamassa arvot, silloin pitäisi jo näkyä jotain vaikutuksia.

Flunssaa lukuunottamatta vointi on hyvä :)

Äippäpolilla käyty, rauta-arvoja lukuunottamatta kaikki oli kunnossa. Katsottiin myös istukan sijainti ja se oli noussut oikeen hyvään paikkaan, joten sitä ei enää tarvikkaa kontrolloida.  Perjantaina käytiin sitten ottamassa rautaa suoraan suonee, jospa se siitä sitten lähtisi nousuun, ja ens viikolle on varattu uusi aika raudan tankkaukseen... Kävin muuten myös sokerirasituksessa, mutta tuloksia en vielä kerennyt kyseleen. Maanantaina pitää sitten soitella neuvolaan ja tiedustella kävikö käry, itse vähän niin veikkaisin, mutta katsotaan nyt mitä nuo tulokset sanoo.

Tyyppi on ollut viimeaikoina oikein aktiivisella tuulella. Olen jopa yöllä herännyt sen jumppaustuokioihin ja kun masua katselee tärisee se jumppausten tahtiin, joten ei enää epäilystäkään, etteikö tuolla masussa joku olisi.

Äitiyspakkauksestakin oli jo tehty päätös, pahus, eipä sitten kuunnelleet minun toivomuksia käsittelystä :D no iteppä menin laittamaan hakemukset ajoissa.

Täällä on koko viikko ja viikonloppu laitettu kämppää uuteen uskoon. Niin, kyseessä ei kuitenkaan ole mitään lapseen viittaavaa, vaan olohuonetta on koitettu "sisustaa" uuteen uskoon. Pikkuhiljaa rupee näyttämään taas hieman ihmismäiseltä. Vielä pitäisi päästä eroon vanhasta tv-tasosta ja raahata kirjavitriini yläkertaan.

Eilen tiedustelin tuolta ukoltani, että pitäskö meidän pikkuhiljaa ruveta hankkimaan jotain tulevalle pikkuiselle. Ei, oli ukon kommentti. Häntä rupee kuulemma ahdistamaan, jos täällä on hirveästi pikkutyyppiin viittaavaa, koska jokin voi mennä vielä pieleen. Melkoinen ressierkki siis tuo ukkoni. No eipä sillä ettenkö minä olisi, mutta jotenkin oon jo niin luottavainen siihen, että meille toukokuussa pikkuinen ilmaantuu. No mutta eipä siis vielä hankita mitään. Ettei tuo ahdistu liikaa.

Tai no, en voi sanoa etteikö hankittaisi, eilen meinaan tilasin netistä muutaman pikkuisen vaatteen, samalla kun tilasin itselle hameen ja paidan. Mutta eipä tuon ukkosen sitä tarvitse tietää, piilotan pikkuiset vaatteet sitten vaatehuoneeseeni :)

Keskiviikkona olis sitten aika äitipolille, pääsen kuulemaan mitä tuolle mun hempalle tehdään ja samalla taidan päästä myös kurkkaamaan ultralla pikkutyyppiä, sitä sii odotellessa.

Hmph. Kutsu äitiyspolille saapui, sinne mennään sitten kuun loppupuolella. Toisaalta hyvä että asialle nyt jotain tehdään, kun edelleen vaan hemppa näyttää laskussa olevan. Neuvolan terkka meinasi että ehkä sitten rauta laitetaan injektiona. Kahtellaan.

Neuvolassa siis tuli käytyä myös. Painoa oli tullut aivan liikaa ja sf-mitassa mennään yläkäyrillä, joten iso masu siis jo on. Muuten kaikki ok. Raskaustodistus saatiin ja teinpä sitten myös tänään hakemuksetkin, vaikka niillä ei tosiaankaan ole vielä kiire. Pakkaukseen laitoinkin pyynnön että käsiteltäisiin aikaisintaan helmikuun puolen välin jälkeen, koska satun tietämään että pakkaushakemukset käsitellään aika pikaisella tahdilla. No toivottavasti huomioivat toiveeni.

Rakenneultran jälkeen olen oikeasti pohtinut sitä, mitä kaikkea pitäisi tuolle tyypille hankkia ja täytyy kyllä todeta, että oon aika pihalla.  Ajattelen että hankinnoissa olisi hyvä pysyä kohtuudessa, eli ne hankittaisiin mitkä on ihan pakollisia. Mutta mitä ne pakolliset hankinnat ovat?

Siskolta saadaan pinnasänky ja vaunut ja ystävällä olisi tyrkyllä turvakaukolo. Ajatuksena on myös ottaa äitiyspakkaus. Mutta näitten jälkeen ajatus lyökin sitten tyhjää, mitä muuta on pakko hankkia?

Ettei vaan vahingossakaan kaikki olisi liian hyvin, löytyy aina jotain mitä pitää tutkia.  Kävin kontrolloimassa jälleen hemoglobiiniani ja kilparauhasta ja ei niin yllättäen hemoglobiini jatkaa ainaista laskuaan ollen enää 89. Kilpirauhasarvot olivat sentään hyötyneet lääkkeen nostosta, ollen nyt normaalit, joten edes jotain hyvää.

Noh lääkäriltä sitten napsahti lähete äitiyspoliklinikalla ja nyt sitten odotellaan sinne kutsua. Verikokeissa ramppaamista jatketaan taas ensiviikolla. Olen ärsyyntynyt.

Hei, tiiättekö, meille tulee vauva. <3

Nyt uskalla huokaista helpotuksesta, rakenneultrassa kaikki hyvin. Fiilis on jotenkin älyttömän hyvä ja nyt vihdoin uskon asia todeksi. Kauan siihen sitten menikin. Ehkä nyt uskaltaa jo ruveta ajattelemaan, että mitä sitä oikeen pitää tuolle pikkutyypille hankkia. Mehän ei siis vielä ole ostettu mitään.

viikolla 28 pitää mennä tosin vielä kontorolliin istukan takia, sekun on päättänyt sijoittua hieman väärään paikkaan, mutta kätilö oli sitä mieltä että se voi siitä vielä paikkaansa muuttaa.

Oon vaan niin äärettömän iloinen, ja hei, ei mulla nyt niin älyttömästi oo ees työpäiviäkään jäljellä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet, tänä vuonna niistä uusista kujeista sitten päästään vihdoinkin nauttimaan :)

Ennen joulua kävin tosiaan verikokeissa, katsottiin hemppa ja kilppariarvot. Kumpikaan ei ollut kovin hyvä. Hemppa 96 ja kilppariarvot viiterajojen alarajoilla ja kun lääkitys kilppariin menee kokoajan, ei arvot saisi olla niin alhaalla. Lääkemäärää siis nostettiin ja nyt pitäisi sitten taas mennä muutaman viikon sisällä kontrolloimaan niin hemppa kuin kilppariarvotkin. Jos nyt hemppa ei ole lähtenyt nousemaan, niin kuulemma pitää tutkia sitten asiaa hieman tarkemmin. Hmm, tätä nyt on kyllä ennenkin tutkittu, mutta mitään varsinaista syytä ei alhaiseen hemppaan ole löytynyt.  Ei auta muuta kuin toivoa parasta, jotta ahkera raudan popsiminen olis viimein auttanut.

Ensi viikolla on myös rakenneultran aika, vihdoin ja viimein. Aikaa on muuten kyllä odotettu. Jännittää ihan hirveästi, toivottavasti kaikki olisi vaan hyvin. Ultran jälkeen, jos siis kaikki on hyvin, niin aattelin myös ilmoittaa töissä että jään äippälomalle huhtikuussa.

Töissä ajattelin myös tehä alkuvuoden ylitöitä, jospa saisi tuloja nostettua sen verran että saisi perusteeksi viimeisen 6kk tulot. No nähtäväksi jää käykö niin ja jaksanko ylipäätänsä tehä ylitöitä. Nyt ainakin vointi on ollut ihan hyvä, iskias kipu vihottelee kyllä edelleen, mutta on kuitenkin helpottamaan päin.  Vatsa kasvaa ja tyyppi möyrii ja potkii minkä kerkee. Eilen vihdoista viimein mieskin tunsi potkut, toki tyyppi kerran vain viitsi mojauttaa niin kunnolla että mies tunsi sen, mutta tunsi kuitenkin. Sai sitten hänkin vihdoin kokemuksen tyypin olemassa olosta.


Toivottavasti vuosi 2013 tuo mahdollisimman paljon onnellisia hetkiä kaikille <3