perjantai 14. joulukuuta 2012

Takana neuvolakäynti, sydänäänet ne edelleen kuului ja melkoisi potkuja pikkunen mojautteli. Ääniä kuunnellessa ei meinannut sydämentykytys kuulua mojautteluiden läpi. Terkka mietti että hyvinkin saattaa tuntemani poksahdukset olla niitä oikeita potkuja :) Hemoglobiini jatkaa laskuaan, nyt se oli enää 102, nauttimastani raudasta huolimatta. En ole siis joka päivä syönyt rautaa sen aiheuttamien mahakipujen vuoksi, mutta nyt ei sitten auta kuin kärsiä mahakivut ja popsia rautaa päivittäin, että hemppa saataisiin edes vähän nousuun. Verenpaineet oli ihan hyvällä tasolla. Ensiviikolla pitää nyt sit käydä vielä verikokeissa. Tarkistetaan kilppariarvot ja verenkuva otetaan siinä samalla.Nähdään millä tasolla se hemppa oikeesti on, koska sormenpäästä mitattuna se taitaa olla hieman korkeempi kuin sit ihan kunnon verikokeella otettuna.

Influessaroketteenkin sitten menin ottamaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen sitä nyt aika pitkään pohtinut, otanko vai en. Mutta mies oli sitä mieltä että otettava on, joten ei kai siinä sitten mukiseminen auttanut. Mies itse ei sitä kuitenkaan suostunut ottamaan. Olen aina jättänyt kyseisen rokotteen ottamatta( vaikka sen töitten puolesta olisin useana vuonna saanutkin) koska, ajatuksissa on että jokainen joka on sen ottanut, on ottamisen jälkeen tullut kipeäksi. Terkan mukaan niin ei kuitenkaan pitäisi käydä, ja jos kuulemma käy, niin se on huonoa tuuria.  Nyt sit vaan ootellaa tulenkohan kipeäksi, pieniä flunssan oireitahan mulla on jo ollut eilisestä lähtien, että jos nyt sairastun niin ehkä se ei liity rokotteeseen.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

ikävä iskiaskipu aiheutti pakollisen levon tai siis oikeestaan töistä poissaolon, seuraavan kerran työmaa kutsuu vasta joulun jälkeen. No nyt ei sitten auta kun käydä fysiossa ja käydä tekemässä pikku kävelylenkkejä, jotta hermojumin saisi pian auki. Seuraava neuvolakinkin koittaa taas pian. Toivottavasti hemoglobiini olisi lähtenyt edes vähän nousuun ja eikä verenpaineetkaan olisi kovin korkealla. Nyt vain toivoo että tammikuun rakenneultra koittaisi pian, saisi hieman huoahtaa helpotuksesta, kun näkisi että kaikki olisi hyvin. Edelleen ajatukset menee melkoista vuoristorataa. Tulee edelleen päiviä, jolloin en edelleenkään usko olevani raskaana ja sit taas päiviä, jolloin nautin täysin siemauksin siitä että olen vihdoinkin raskaana. Olen uskaltanut olla jo hieman avoimempi asiasta, ja nyt jo useampi tietää että raskaana ollaa, mutta kaikille en sitä vielä ole uskaltanut paljastaa. Hölmöä tai ei.

torstai 29. marraskuuta 2012

täällä edelleen kaikki hyvin. Eilen saatoin tuntea ensimmäiset liikkeet. Toki olen hyvin epäileväinen olen siitä oliko ne liikkeitä, mutta siis semmoisia jänniä "poksaksuhduksia" tunsin vatsassa. Tai ehkä ne oli vain mielikuvituksen tuotetta, koska odotan todella kovaa että tuntisin jotain, jotta tulisi tunne että tämä on oikeesti totta. Edelleen siis tulee päiviä, kun en usko että olisin oikeesti raskaana. Jännä juttu, Mutta olen, kunnes toisin todistetaan. Ja toivottavasti toisin ei todisteta. Vointi siis mitä mainioin, pientä väsymystä lukuunottamatta. Kävimme pikkureissulla viikonloppuna, lentomatkakin sujui hyvin vaikka aattelin että tulen turvenneena pallona ulos lentokoneesta, mutta ei, ei edes jaloissa turvotusta, vaikka niihin yleensä turvotus iskee lentomatkoilla. Noh ehkä lentosukat pelasti tälläkertaa :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Tänään pelonsekaiset ajatukset on vallannut mielen. Vatsassa ollut kummallinen tunne koko päivän. En voi sanoa että olisi tuntunut kipua, olisiko paineen tunne oikea sana. No joka tapauksessa, jotain kuitenkin. Vessareissulla paperiin tuli häivähdys vaaleanpunaista. Ei voi sanoa etteikö nämä pelottaisi....

torstai 15. marraskuuta 2012

Tunteet heittää häränpyllyä ihan päivittäin. Olen äärettömän onnellinen ja sit toisessa hetkessä pelottaa mielettömästi ja onnellisuus on tipotiessään. Voikun voisi vaan nauttia olostaan. Varsinkin voin ihan hyvin. siis noin niinku oireitten suunnalta. Muutamille ystäville olemme rohjenneet uutisen jo kertoa, mutta vain muutamalle. Pelottaa että jos asian tuo ns. julkisuuteen jotain pahaa tapahtuu... Tänään oli pikäynti eka neuvolassa ja sen jälkeen eka käynti lääkärillä. Hohhoh. Tarkoituksena oli ensinnäkin varmistaa että kilppariarvot on kohdillaan. Jos en olisi niistä kysynyt, eipä se lääkäri olisi edes niitä katsonut. Terkka oli kovin huolissaan tipahtaneesta hb:stäni, joka siis oli 103, mutta siihenkään lääkäri ei kiinnittänyt mitään huomiota. Kerroin myös että muutaman viimisen viikon takareidessäni/pakarassa on todella kipeää vihlontaa. Kysyin voisiko joku hermo painaa ja se aiheuttaa tämän kipeän vihlonnan. Siihenkin lääkäri totesi vain että vielä ei raskaus voi aiheuttaa tuollaista. Se siitä sitten, siinäpä sitten vihloo. Olin vain entistä ärsyyntyneempi lääkärissä käynnin jälkeen. Onneksi ei kovin usein tarvitse kyseisellä lääkärillä asioida.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Viime viikon torstaina kävimme siis neuvolassa pikakäynnillä, tarkoituksena oli vain kuunnella sydänääniä, jos siis ne saadaan kuulumaan. Terkka varoitteli etukäteen, että ei pidä sitten huolestua, jos ääniä ei kuulu. Noh, kauaa ei ees jouduttu etsimään kun äänet saatiin kuulumaan, terkka ihmetteli ääneen, että kylläpäs ne nyt löytyi helposti. Ihanaa. Kyyneleet nousivat silmään ääniä kuunnellessa. ihanaa. No tänään sitten koitti ensimmäinen virallinen ultra, viime yönä nukuttiin huonosti. Ihan turhaan. Kaikki meinaan oli niin hyvin kuin pitääkin. Niin ihan pikkuinen siellä masussa kölletteli. Laskettu aika ei muuttunut, kooltaan örkki oli muutaman päivän suurempi, kuin se kuukautisista laskettujen viikkojen mukaan olisi, mutta kätilö kertoi että tämä muutama päivä ei vaikuta laskettuun aikaan. muistoksi käynnistä saatiin hyvät lukemat neuvolakorttiin sekä kolme kuvaa, joista kaksi on kolme D kuvia, joista näkyy oikein somasti örkki, jonka käsi on suussa <3

perjantai 12. lokakuuta 2012

Täällä kaikki hyvin, tai niin ainakin kuvittelen. Ei ainakaan ole esiintynyt kipua tai verta.

Viikolla oli myös eka neuvola, mutta sydänääniä ei kuunneltu, koska neuvolatädin mukaan heidän laitteensa on niin huono että sillä ei hyvin ääniä saa vielä tässävaiheessa kuuluviin, eikä hän halunnut aiheuttaa minulle paniikkikohtausta, jos kävisi niin että ääniä ei nyt saada kuuluuviin. Hän sit halusi varata mulle uuden ajan vain sydänäänien kuuntelulle, parin viikon päähän. Joten siihen saakka sitten taas odotellaan.

Oon ihan yllättynyt kuinka rauhallinen fiilis mulla on tällähetkellä. Hieman mietityttää oireiden puuttuminen, mutta ehkä vain pitäisi olla tyytyväinen kun voi hyvin.

:)

torstai 27. syyskuuta 2012

Kyllä se kuulkaas nyt niin on, että raskaana sitä ollaan. Viime viikolla hcg-arvo oli rapiat 16000 ja nyt eilen se on ollut 72000, nousujohdanteista siis :) ultrassa näkyi pikkuinen mötikkä, jossa oli sykkivä kohta. Tunne sen näkemiseen on sanoinkuvaamaton. Olen onnellinen. Ainakin hetken. Suuri pelko perseessä, mutta siitä huolimatta annan nyt itselleni ainakin muutaman päivän olla erittäin iloinen, yhtä hymyä koko nainen.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Hmm, miten sen nyt oikein sanoisi. 

Ehkä ihmeet voivatkin tapahtua mulle. 

Tänään oltiin siis ultrassa ja kyllähän siellä jotain näkyi, mutta sitä ei osaa sanoa onko siellä oikeesti jotain elävää. Helpotus oli kuitekin saada selville se, että kohdun ulkoinen raskaus se ei ainakaan ole. 

Lääkärikin totesi että viimeisistä kuukaustisista tätä ei nyt oikeen voi laskea, ja varsinkin kun kiertoni ei ole millään tavalla säännöllinen. Kohdussa oleva juttu vastasi kokoa 4-5 viikkoa, tätä tarkempaa arvioo ei lääkäri pystynyt sanomaan. Eikä tosiaan nyt ole tiedossa se, onko se tähän hetkeen oikean kokoinen. Verikokeissa kävin, seuraavat verikokeet ovat keskiviikkona ja ultra torstaina, sen jälkeen olemme taas ehkä hieman viksumpia. Tai sitten emme. Melkoisen piinaava viikko siis edessä. Vaihteeksi.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Eilinen päivä, tai oikeastaan ehtoo on ollut totaalisen hämmästysten päivä. Ja sama meininki jatkuu, nyt toki hämmennys on vaihtunut peloksi.

Jostain kummansyystä, tai siis syy oli se että olen kahden viikon sisällä taas flunssassa, päädyin tekemään raskaustestin. En ehkä itsekään tajua tätä yhtälö, miksi flunssa ajoi sen tekemään, mutta siis kuitenkin tein, sen ja hyvin nopeasti testiin piirtyi kaksi viivaa. Mitä hittoa, oli ensimmäiset ajatukset, ja ne ovat edelleen. Miehen ajatukset olivat että mitens se nyt on oikein on mahdollista? no jaa-a.  Kun hetken asiaa pohdin, tulin tulokseen että testi on viallinen, siinä sitten lähdettiin kiirusti kohti yliopiston apteekkia ostamaan digitestiä. Testin tein ennen nukkumaan menoa ja siihen tuli tieto raskaana 3+ , mitä hittoa?? oikeesti onko tää jotain karua pilaa??

Mistä nyt tiiän että oonko oikeesti raskaana ja kuinka pitkällä? viimeisistä kuukautisista ei voi laskea, sen tiedän. Kunnnon kuukautiset ovat olleet heinäkuun alussa, näiden jälkeen on kaksi kertaan tullut epämääräisesti vain sellaista ruskeaa vuotoa, mitä molempina kertoina luulin muka menkoiksi, viimeselle kerralla oli myös normaalit menkkakivut???? okei, elokuun puolessavälissä olen tehnyt testin, joka oli nega ja toisen tein muistaakseni syyskuun alussa ja sekin oli nega. Mitä hittoa.

Onko ruskeat vuodot olleet merkki, kohdun ulkoisesti raskaudesta? mitään kipuja ei ole.
Kaiken lisäksi mieltä rupesi painamaan alkoholin käyttöni, no okei ei se ole mitään suurta, mutta koska viimeisen kolme vuotta olen seurannut sitä niin tarkasti, ja hoitojen aikana olen ollut ehdottoman kielteisellä linjalla, kun hoidot ovat menossa niin mitään ei juoda. Ja nyt sitten, kesän aikana annoin itselleni luvan, nauttia tuosta myrkystä, mieheni naureskelikin että minusta tullut "alkoholisti". Joku tämän nyt ymmärtää väärin, mutta siis enhän mä mikään juoppo oo. Juon siis korkeintaa kolme lasillistä siideriä,  tai muutaman lasin viiniä, eli siis alkohin käyttöni ei todellakaan ole ollut suurta, paitsi minun omassa mittakaavassa. Mutta onko se yksi lasillinen voinut tehdä jo hallaa??? tämäkin murhe tähän nyt.

Keskiviikkona on aika polille toiseen ivf suunnitteluun, öö pitäskös mun nyt kuitenkin soittaa jo sinne maanantaina. Paniikki. Paniikki. Paniikki.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Lomani aikana kolmen vuoden rajapyykki yrityksessä tuli täyteen, lomani aikana myös elämäni ensimmäinen laskettu aika tuli ja meni, toki ajalla ei enää tietenkään ollut mitään merkitysta, koska epäonni kohtasi jo vuoden alussa.  Olimme kesällä RHCP:n keikalla ja muistan kun viimevuonna olimme ostaneet liput ja olin tullut raskaaksi, mietimme mieheni kanssa sitä, mikä onni olisikaan jos keikalle emme pääsisi, koska silloin oli laskettu aika niin lähellä.  Niinpä niin, keikalla siis kuitenkin oltiin. Onni ei ollut mukana....

Hoidot siis jatkunee, toiseen ivf suunnitteluun on varattu aika, siihenkään ei ole enää kuukautta. Kierre jatkuu, pistosten pistäminen polilla ravaaminen ja taas kaikki osuu loppuvuoteen, joten en edes hyödy lääkekaton täyttymisestä. Ärsyttävää.  No tai mitäpä minä valitan, olen kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että polimaksuja ei tarvitse itse maksaa, vaan työnantaja ne kustantaa, toki tänä vuonna en saa  hoitoihin liittyvistä sairaslomista palkkaa, mutta ehkä se ei haittaa. Nyt vaan pitää peukut ylös että tämän kertainen hoitojakso olisi se viimeinen.

Koska mikään ei ole varmaa, olemme ruvenneet mieheni kanssa miettimään olisiko adoptio se meidän juttu, mutta se on vielä mietintä asteella....

tiistai 21. elokuuta 2012

Lomat on lusittu ja paluu arkeen on koittanut. Lomalla oli oikein mukavaa, oisinpa ihan hyvin vielä voinut jatkaa lomailuakin.

Yllättävän hyvin pääsin eroon myös lapsettomuusjutuista, toki jotkut asiat pyöri mielessä, mutta omasta mielestäni pystyin kuitenkin aika hyvin relaamaan.

Kuukautisia ei ole näkynyt sitten heinäkuun alun, mutta eipä tämä ole mitään uutta. Toissapäivänä tein testin ja negaahan se näytti, mutta eipä se kovasti kolahtanut mihkään. Eipä mulla kyllä mitään oireitakaan ole ollut, joten siksi negakaan ei ole mikään yllätys.

Polille koitin tänään soitella varatakseni aikaa ivf-suunnitteluun. Polilla vastasi automaatti ja siellä oli eri ohjeet miten toimia missäkin tilanteissa ja jos oikein ymmärsin, jätin automaattiin jonkun soittopyynnön ajanvarausasioissa, mutta eipä sieltä päivän aikana kyllä mitään soittoa tullut. Noh ehkä koitan huomena uudestaan.

työjutuissa on tiedossa uusia tuulia, joten jotain hyvää syksylle on ainakin siis luvassa :)

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Hoitomme jatkuvat syksyllä,  syys-lokakuun alkana pitäisi alkaa toinen IVF-kierroksemme. Pilke silmäkulmassa eletään kesä ja toivotaan ihmettä, mitä jos meillä onnistuisikin ilman hoitoja. Jos vaikka kroppani suostuisikin toimimaan kesällä. Sillä kun on ollut tapana toimia joskus ja jouluna. Tai enhän mä sitä tiiä onko se toiminut. En oo muuten koskaan bongailla mitään oviksia, enkä aio jatkossakaan. En tressaa, eikös tämä ole kaikkien neuvo silloin kun kerrotaan että ei se lapsen saaminen on vaikeaa.

Palaamme siis taas syksyllä, nyt lomailen :)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Ei päästy siirtoon ei, kumpikaan kahdesta jäljelläolevasta alkiosta ei selvinnyt sulatuksesta.

Vituttaa ehkä enemmän kuin negatiivinen raskaustesti.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

huhhuh, hurjan kiireisiä ovat olleet viimeviikot. Kiireen on tietenkin aiheuttanut muutto. Nyt vihdoin ollaan uudessa kodissa ja vanha asunto siivottu ja unohdettu mielestä.

maanantaina kävin polilla ultrassa ja siirtopäiväksi tuli maanantai, hiukan aluksi pelästyin, kun lääkäri alkoi laskemaan päiviä ja laskut jatkuivat heinäkuun puolelle. Olen kokoajan ollut siinä luulossa, että poli on kiinni heinäkuun, mutta kuulemma ovat vielä ensi viikon auki. Tämä on tietysti minun kannalta hirveän hyvä.

Luget aloitettu siis tänään, yök! zumenonit aiheuttavat edelleen pahoinvoitia. Ei kiva! Nyt siis enää jännitetään alkoiden selviytymistä sulatuksesta.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Soittelin tänään polille negatiivisesta testistä.  Ja olin jo jotenkin valmistautunut kesätaukoon, mutta iloinen yllätys tulikin kohdalleni kun hoitaja oli sitä mieltä että vielä voisi keritä tekemään siirron, jos siis kaikki menee hyvin.  Laskeskeli vielä almanakasta että, jos kaikki menee samoin kuin viime kierros osuu siirtopäivä heidän viimeiselle aukiolopäivälle. Olen tästä hyvin mielissäni, koska haluan ainakin toistaiseksi edetä nopealla aikataululla, ilman ylimääräisiä taukoja ainakin näiden PASsejan kanssa.   Jos seuraavastakaan ei tärppää on pakkanen tyhjä ja silloin varmaan väkisin tulee tauko hoitoihin.

Nyt sitten siis voi ruveta jännittämään sitä keritäänkö siirto tekemään. Peukut ylös, että keritään :)

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Torstaina tehty testi jäi pyörimään mieleeni, sain roskisplussan. Aamulla tehty testi näyttikin yhtäkkiä illalla plussaa. En edes tiedä mikä sai minut katsomaan testiä vielä myöhemmin. Koin asian hyvin kummalliseksi, koska tälläistä en ole aikasemmin kokenut.  Sain oikeastaan sydämentykytyksiä jännityksessä.  Tänään sitten tein uuden testin ja negatiivinenhän se oli, ja nyt tuohon testiin ei kyllä ole päivän aikana tullut mitään muutosta.

Tollainen testin tuloksen muuttuminen on kiusaamista. Miten se edes voi olla mahdollista.  Lailla pitäisi kieltää :D guugeli kerto että näin on kyllä käynyt muillekin. Joten en siis olekaan erikoistapaus. En vain itse ole kokenut moista aikaisemmin ja kokemuksen jälkeen  toivon että en enää koekkaan. Aiheuttaa vaan turhia tykytyksiä ja mielipahaa.

Ja joo tiedän että testiä ei saisi mennä kurkkimaan tietyn ajan jälkeen,

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Odotan torstaita, jotta saan tehdä testin ja todeta että tälläkään kertaa ei ole meidän vuoro. Tein jo sunnuntaina surutyön ja tein selväksi itselleni asian. Mieheni taisi myös ymmärtää asian. Eilen ja tänään hän on ollut kuin perseeseen ammuttu koira. Olen ehkä enemmän huolissani mieheni jaksamisesta kuin omastani. Onko tämä kaikki liian rankkaa hänelle? voimmeko enää jatkaa hoitoja, koska hoidot ovat niin rankkoja hänen mielelleen.

Suru kasvaa kasvamistaan. Miksi elämä ei voisi kerrankin yllättää iloisesti. Eikö kaikki vastoinkäymiset ole jo koettu.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Lentelin muutaman päivän yläilmoissa, näiden tuntemuksien kanssa, löytyi jos jonkin sortin oiretta. Onneksi nyt kuitenkin hieman sain tipautettua mieltäni alas. Ei sitten tiputa ihan niin korkealta.
Todennäköisesti kaikki "oireet" ovat lugejen aiheuttamia. Samanlaisia kun viimeksikin oli. Pieni toivonkipinä kuitenkin jäi siintämään...

torstai 24. toukokuuta 2012

yksi 5pv alkio siirretty tänään, toinen ei selvinnyt sulatuksesta. Piinaviikot alkaa jälleen.

aurinkoisesta ilmasta huolimatta mieli on maassa, vaikka paljon hyvää lähiviikkojen aikana tapahtuu jokatapauksessa. voikun se mielenkin saisi tästä nousuun, niin piinaviikot eivät tuntuisi niin pitkältä. Pitää koittaa pitää itseni kiireisenä, jos silloin ei pystyisi miettimään asioita.

lauantai 19. toukokuuta 2012

muutaman viikon blogitauko, ei vain yksinkertaisesti ole ollut mielessä mitään mitä kirjoittaisi. Olen käynyt blogeja lueskelemassa, mutta niitäkin nyt harvemmin kuin aikaisemmin. Ehkä tämä on ollut ihan hyväksi, olen siis koittanut hieman irrottautua tästä asiasta. Jossain vaiheessakun tuntui että kaikki pyörii taas ihan liikaa vain tämän yhden ongelman parissa.

No mutta sitten taas asiaan. Mitään välikiertoa ei tarvitse pitää, vaan suoraan voidaan jatkaa seuraavaan PASsiin, polin hoitaja sanoikin, että sitä jopa suositellaan, jos oma vointi vaan kestää. Ilmeisesti viime kierrossa käytetyt lääkkeet tekevät olosuhteet paremmiksi. Zumenonit aloitettiin kp 1 ja tässä kierrossa sivuoireena on ollut pahoinvointi, en muista että sellaista olisi viimeksi ollut... Polilla vierailtiin eilen, vastassa oli uusi lääkäri, ihan mukavalta vaikutti. Itseasissa taisi olla ensimmäinen, joka mainitsi limakalvon paksuuden ja kirjoitti sen vielä ylöskin lappuun, jonka sain.  Limakalvo oli sii 8.9mm, joka siis ilmeisesti hyvä?  Luget aloitettiin tänään ja torstaina on sitten siirto. Mieli on taas kovin odottava, olisko jo vihdoinkin meidän vuoro? toisaalta mieli on valmiiksi jo maassa, vieläkään ei ole meidän vuoro.

torstai 3. toukokuuta 2012

Eilinen päivä oli kyllä taas yksi huonommista.  Töissä olin itkua pidettellen ja ilta meni kotona silmät turvonneina. Olisin niin toivonut että tälläkertaa kyyneleitä olisin vuodottanut ilosta, mutta ei niin ei.

Oloani pahentaa vielä se, kun koen että pettäväni myös mieheni joka kuukausi uudelleen ja uudelleen. Itse pystyin ehkä hieman valmistautumaan negatiiviseen tulokseen, koska kehossani ei ollut sitten minkään sortin merkkejä. Mies ei sitä voi tietää, joten koen että jokainen nega iskee mieheeni pahemmin kuin minuun.

Jos jotain positiivistä etsitään, niin saan olla todella iloinen että minulla on pakkasessa vielä tavaraa, kaikilla ei asiat ole edes näin hyvin. Polille soitto piristi myös hieman mieltäni. Luulin että joudun odottamaan välikierrot ennenkuin seuraava pas tehdään, mutta välikierto ei ole tarpeellinen vaan voin aloittaa seuraavan lääkityksen heti kun kp1 koittaa.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Testiin piirtyi vain yksi viiva. Ei ollut taaskaan meidän vuoro.

fiilikset on huonot. Koska se meidän vuoro oikein tulee?

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Tänään päivällä sorruin laskemaan laskettua aikaa. Aika epätoivoista, eikö? Ennen siirtoa sovin mielessäni että mitään tälläistä en tee. Olisi niin paljon parempi olla tietämättä tuollaista asiaa, varsinkin kun se kyseinen ajankohta koittaa. Silloin todennäköisesti asia on mielessä, tällöin meillä ehkä olisi ollut vauva. Tein niin ensimmäisen siirron jälkeen, ja nyt pelkään sitä kun elokuu koittaa, romahdanko?

Ennen siirtoa lupasin myös että en analysoi jokaista kolotusta, sitäkään lupausta en pitänyt. Mietin että mitä tarkoittaa se ja se vihlasu tai mitä se tarkoittaa että juurikaan mitään oireita ei ole ollut, varsinkin kun vertaa viimekertaan.

vielä pitäisi viikko jaksaa. Miksi aika menee näin hitaasti.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

ei minkäänlaisia oireita, ei sitten mitään. Viimeksi oireita tuli jo lugeista, mutta nyt nekään eivät ole aiheuttaneet minkäänmoista oireitta.

no näillä mennään.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

PPPA perkeleen piinapäivät alkakoon. Olisi paljon parempi, jos näiden päivien yli pystyisi hyppäämään. Olisin valmis kadottamaan elämästäni kaksi viikkoa.

Takana huonosti nukuttu yö ja mieletön jännitys, minulla oli jotenkin sellainen olo että alkiot eivät sulatuksesta selviä. Selvisi, ei ihan täydellisesti mutta selvisi kuitenkin. 80% pysyi hengissä tästä alkiosta ja oli kuulemma sellainen että kannatti siirtää. Pakkaseen jäi vielä neljä alkioo, huh. vielä on yrityksiä tässä kierrossa jäljellä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

jaahas, ultra takana ja kaikki mallillaan. Ens keskiviikkona pitäisi sitten olla siirtopäivä, jos kaikki silloin sujuu hyvin. Polin hoitaja oli kovin luottavainen ja oli sitä mieltä että alkio selviää hyvin sulatuksesta. Sitäpä siis nyt sitten toivotaan.

Sain myös tietää patologin tulokset keskenmenon kerätystä materiaalista, tuulimunaraskaus. hmps. Jollain tavalla kiva tieto, selvisi siis ainakin syy keskenmenoon. 

Jännittävin mielen jäämme siis odottamaan ens viikkoa ja tulevia piinapäiviä.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

lomat lusittu ja arkeen palattu. Melkosen vaikiaa on kyllä ollu tänäpä, mut kaippa tää tästä lähtee taas sujumaan.

Huomena olisi ultra, toivottavasti kaikki on niin kuin pitääkin ja pian päästäisiin alkion siirtoon. Hieman kyllä jännittää. Lääkkeenä olen siis nyt syönyt zumenonia(olikohan oikein), mitään erikoisia sivuoireita ei tuosta ole ollut. Alavatsassa oli kyllä reissun aikana aika kivut, mutta en osaa sanoa johtuiko se tuosta lääkkeestä. Pitänee varmaan kysäistä. Toivottavasti muistan myös huomena kysyä patologilla olleiden raskausmateriaalien tulokset. Hassua muuten että niistä ei ole tullut kotiin mitään tietoa.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

projekti jatkuu... tälläviikolla piti linkittää kaksi biisiä, jotka ovat tärkeitä. Mukaan myös perustelut.

Ensimäiseksi laitan biisin, joka saa minut joka kuuntelukerralla itkemään. En koe itkua pahana asiana, vaan ainakin minulla se helpottaa minun pahaa olo.



kun sain keskenmenon, tää biisi taisi soida koneella useamman kerran ja on kyllä soinut sen jälkeenkin.

Toiseksi biisiks valitsin biisin joka on jäänyt mieleen eräisestä hyvästä kesästä. Kesästä jolloin biisin esittävän bändin näin livenäkin, ja tätä on sit paukutettu oikein urakalla tämän kesän jälkeenkin. Tämä on siis tärkeä hyvien muistojen vuoksi. Biisiä kuunnellessa ne tulevat mieleen ja saa minut hyvälle tuulelle.



tämä olikin kiva, hyvät fiilikset jäi päälle. Niillä jaksaakin sitten loppuviikkoon, joka tuo mukanaa myös hyviä juttuja. Loman.
Perjantaina auton nokka ottaa suunnaksi Helsinki-Vantaan ja sieltä tietysti lentisikalla kohti lomakohdettamme. New York New York.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

hahhahaa, katsoin noita blogin tilastoja. Joku on tullut blogiini googlen kautta hakusanalla : nopeasti raskaaksi.

Ei taida täältä löytyä jippoja raskaaksi tulemiseen, ainakaan nopeaan sellaiseen.
noniin, viimeinen terolut otettu tänään ja menkat saavat sitten alkaa perjantaina. Voisiko kroppa toimia kerrankin oikein ja samalla tavalla kuin viimekierrossa? okei sinänsä ei kai haittaa, jos ne alkavat myöhemmin, mutta se tekee vaan asioiden hoitamisesta vaikeampaan.

Tällähetkellä on ihan liian suuri luotto omaan kroppaan ja tälläkerralla onnistumiseen. Huhtikuun lopussa on siis hyvä hetki taas pudota korkealta. Mistäköhän tämä toivo taas oikeen kumpuaa? Toki olen viimeaikoinan voinut muutenkin paremmin, oiskohan kilpparilääkitys siis kohdillaan.  Jos on, niin sehän on vaan hyvä.

Jotta kaikki ei menisi niin hyvin, niin on tälläviikolla oikeasti myös itketty. Lähipiirissä on taas onnistumisia vauvarintamalla, pahan tästä uutisesta tekee ehkä se, että luin sen facebookista ja tämä pariskunta ei ole ollut yhdessä edes niin kauaa kun me ollaa yritetty hankkiutua raskaaksi.  Ehkä vielä joku päivä pystyn iloitsemaan heidän onnestaan....

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Osallistun Helmin vetämään kesän korvalla kantava- projektiin.  Projektissa ensimmäisenä tehtävänä oli kertoa kaksi sanaa, jotka ovat tärkeitä juuri nyt ja syyt niiden tärkeyteen.
Olen koko viikon miettinyt sanoja, oli yllättävän vaikeaa löytää nimenomaan vain kaksi sanaa. Sain kuitenkin lopulta valittua sanani.

Luottamus: minulla on suuri luottamus siihen, että me vielä joku kerta onnistumme. Luotan äärimmäisen paljon myös mieheeni, joka tukee minua vaikeissa oloissa ja mieheni luottaa siihen että minä tuen häntä. Luottamus tulee myös esiin ystävyyssuhteissa, olen kertonut ystävilleni meidän ongelmasta, he luottavat siihen että me onnistumme ja he ovat luotettavia eivätkä kerro asioitanu eteenpäin.

Onnellisuus: sana, jota joudun toisinaan palauttamaan mieleeni. Olen onnellinen, elämäni on hyvää, jos ei nyt otetan huomioon tätä yhtä asiaa. Minulla on mies, perhe, hyviä ystäviä, vakityö ja olen suht terve. Pääpiirteittäin minulla menee siis hyvin.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, ts. mielensäpahoittaja.

pitkästä aikaa siis pahoitin mieleni, en muista koska viimeksi olisi näin käynyt. Olimme siis asuntonäyttelyssä ja siellä esittelijä tiedusteli onko meillä lapsia, johon tietysti kohteliaasti vastasin että ei. Ajattelin että asia olisi sillä loppuunkäsitelty, mutta välittäjä ei ollut samaa mieltä vaan jatkoi, niin teillä on kuitenkin tarkoitus tässä lähiaikoina saada lapsia,tämä taloyhtiö on niin hyvä lapsiperheelle, oikein oiva paikka siis kasvatella lapsia... joopajoo, mitä siihen sitten kuin vaan nyökyttelemään, mutta sisällä kiehui. Hittoako se sulle(välittäjä) kuuluu ollaanko me hankkimassa lapsia. Eikö kaksin asuva pariskunta voi asua isommassa asunnossa... Siirryin toiseen huoneeseen ja sinne se välittäjä jäi miehelleni puhumaan lapsista.

En yleensä pahoita mieltäni tuntemattomien jutustelulla, koska eihän ne tiedä että meillä on ongelmia tällä saralla, ehkä tänään olin vain liiän herkällä päällä.

Kotio päästyäni katsoin tv:stä sydänääniä sarjaa, jaksossa syntynyt vauva ei alkanutkaan heti itkeä synnyttyään ja sen vuoksi pillahdin myös itkuun. Olen kyllä kyseisen jakson nähnyt ennenkin ja tiesin että vauva on lopuksi ihan ok, mutta silti vain pillahdin.

että näin hyvä päivä tänään. Toivottavasti huomena ollaan jo paremmalla mielellä.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Eilen shoppailin apteekissa, enkä muista koska viimeksi olen päässyt näin halvalla apteekissa, hieno tunne. Ostoskorissa siis vain terolut, zumenon ja thyroxin. Luget jätin vielä ostamatta, en halua niitä vielä kotiin  muistuttamaan niiden inhottavuudesta.

Tänään aloitin terolutit, joten tästä se lähtee, matka kohti seuraavaa hoitoa. Mieli ailahtalee, toisinaan luotto hoidon onnistumiseen on äärettömän suuri ja seuraavassa hetkessä jo uskon että tämä ei kyllä onnistu. Koitan ehkä alitajuisesti luoda itselleni suojamuurin, pudotus ei sitten ole niin suuri, jos tärppiä ei tule.

Onneksi viimeistään ensiviikolla saan ajatukseni käännettyä tulevaan lomareissuun, kun pitää sen suhteen tehdä vielä kaikenlaisia järjestelyjä. Sitä odotellessa.

Tämän päivän kiusaan itseäni ja surffailen kaikilla hoiton liittyvillä sivuilla. Huomena nollaan ajatukset menemällä katsomaan stand upia.
Olen saanut Helmiltä ja Rowanilta tunnustuksen. Olen todella huono tekemään tälläisiä, mutta ajattelinpa kerrankin repäistä ja tehdä tämän.

1. Kerro linkin kanssa blogissasi kuka lahjoitti tämän tunnustuksen.
2.  Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama tunnustus 15 muulle blogille/bloggaajalle.

noniin ja sitten ne faktat...

- Rakastan matkustelua ja viimevuosina olen tehnyt sitä aika paljon.
- Minulla on kaksi kissaa <3 miun lapset
- Olen kateellinen siskolleni, koska hän on saanut lapsen ja asunut ulkomailla.
- Olen sohvaperuna.
- En ikinä muista katsomieni elokuvien nimiä.
- Pidän valokuvaamisesta.
- Omistan miljoona jumppavälinettä, mutta en koskaan käytä niitä.


Lahjoitan tämän haasten kaikille jotka käyvät lukemassa blogiani :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Tuleva hoito pyörii mielessä, vaikka siihen on vielä aikaa. Jännitän hirmuisesti jo sitä, että saanko kuukautiset alkamaan ajallaan vai meneekö koko juttu mönkään ajoituksen takia. Meille on tulossa lääkkeellinen PAS,joka ei kyllä ole niin  päivälleen ajoitettu kun normaaliin kiertoon tehty mutta hankaluuksia teettä juuri maalis-huhtikuun vaihteeseen osuva matkamme sekä pääsiäinen. Toiseksi jännitän jo nyt sitä, selviääkö alkiot sulatuksesta. Kumpaakaan asiaa ei edes pitäisi miettiä tai jännittää vielä, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Meikäläisestä on tulossa melkoinen tressipeikko., mikä ei ole hyvä asia ollenkaan.


keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Oma mieli on sitten vaan niin kummallinen. Viimepäivien kummallisten mahakipujen ja turvotuksen johdosta tein aamulla raskaustestin, no negaahan se näytti.
Mikä ihme sai mut edes miettimään ajatusta raskaudesta? No tulipahan suljettua vaihtoehto pois. Nyt sitten vaan pitää miettiä, mistä kivut johtuvat? Toisaalta on tunne, että menkat alkaisivat ihan juur,  mutta siihenkään vaihtoehtoon en usko, koska juurihan oli ne mukamenkat.

Kun tiedossa oli, että seuraavaa toimenpide on vasta joskus huhtikuun alussa, mietin että nytpähän saa ajatuksen vähäksi aikaa pois koko tästä touhusta, mutta eipä se onnistunutkaan. Ajatukset pyörivät lapsijutuissa entistä enemmän. hmph!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Elämä on tällähetkellä pelkkää odottamista, odotan kuukautisia, odotan että tulen raskaaksi, odotan että kokisin oloni hyväksi, odotan työrintamalla tapahtuisi jotain hyvää/uutta.  Lisää odottamisen syitä löytyy vaikka millä mitalla.  Miksei asiat vaan voi tapahtua? miksi aina pitää odottaa? Raskaaksi on nyt yritetty tulla kaksi ja puoli vuotta, se on ihan hirvittävän pitkä aika minulle. Olen luonteeltani sellainen, että jos jotain haluan, haluan sen tapahtuvan mahdollisimman pian ja teen kaiken sen eteen että näin tapahtuu. Tämä kaksi ja puoli vuotta on opettanut minulle sen, että kaikkeen en vain voi vaikuttaa. Mutta pikkuhiljaa  tämä odottaminen rupee ottamaan nuppiin todenteolla.

Onneksi edes jotain tapahtuu, maanantain akupunktiosta oli hyötyä, eilen vatsa turposi ja tänään alkoi tiputtelu, joten eiköhän ne kuukautisetkin sieltä pian ala kunnolla.

EDIT: joopa joo, tiputtelu olikin sit ainoa mitä tuli.... Ei mussa mitään vikaa oo!!!!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Terolutit lopetin perjantaina ja edelleen odotellaan menkkoja, hitusen ehkä  turhauttavaa. Lääkityksen määrää lisättiin, mutta eipä se näytä toimivan edelleenkään. Eilen jopa kehitin itselleni raskausoireita, mutta tänään tulin järkiini ja totesin oireiden olevan kuviteltuja. Sitä ihmettä ei tapahdu että tulisin ihan noin vain raskaaksi, vaikka monet ovat sanoneet että keskenmenon jälkeen tulee helpommin raskaaksi, mutta en usko että tämä toteutuu minun kohdalla.

Huomena taas akupunktioon, jospa siitä olisi jotain hyötyä....

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiossa. Lähinnä tarkoitus on hoitaa niska/hartia ongelmia, mutta puhuttiin että samalla voidaan myös hoitaa muitakin kropan ongelmia, esim aineenvaihduntaani.

Jotenkin tuli hieno fiilis, kun "hoitaja" sanoi että sulla taitaa olla ongelmia aineenvaihdunnan toiminnassa, tiedusteli myös että olenko lihonnot viimeaikoina? Ja hieno fiilishän syntyi siis sen takia kun olen yhtenä lihoamisen syynä pitänyt itsellä juuri tuota aineenvaihdunnan ongelmaa ja siitä kun kerran erään ystäväni kanssa juttelin, oli hän sitä mieltä että lihoamisen syy on lähinnä siinä että syön liikaa.(0ikeesti syön liian vähän) - Ja nyt ensimmäisen kerran joku sanoi minulle että tosiaan osasyynä lihoamiseen voi hyvinkin olla se että aineenvaihdunta ei toimi. Jes, en ole siis kuvitellut kaikkia.

Akunpunktiolla koitetaan myös vähän hoitaa hormonitoimintaani (kytköksissä aineenvaihduntaan) niin että saataisiin esim kuukautiset tulemaan normaalisti, nythän ne tulevat joskus ja jouluna ja samalla ehkä vaikeuttavat tätä minun tavoitettani tulla raskaaksi. Oli myös hyvin jännä kuulla että kehoni on tällähetkellä hyvin kylmä, se vaikuttaa aineenvaihduntaani sekä väsyneeseen olooni. Sain ruokaohjeita ja tietoa siitä miten minun pitäisi rytmittää ruokaani, niin että jotain lämmintä ruokaa tulee useammin kuin kerran päivässä.

Ajattelin että piikkien laitto sattuisi, mutta enemmänkin se vain hieman nipisti. Uskallan siis mennä uudelleen, heti ensi viikolla. Jännä nähdä mitä tämä tekee minulle.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Koko viikon olen ollut ihan äärettömän väsynyt. Väsymys ei ole minulle kummallista, koska siitä tässä ollaan jo kärsitty pitempään, mutta tälläinen ääretön väsymys on taas ihan uutta. Alavatsassa on ollut epämielyttäviä tuntemuksia, tekee kipeetä mutta ei kuitenkaan. Mielessäni olen taas jo pyöritellyt ajatusta että jokin on vialla, vaikka todennäköisesti kaikki on ihan hyvin. Jotenkin eivaan nyt jaksaisi mitään ylimääräistä. Toki kyseessähän voi olla taas vain pienoinen tressi, töissä on tällähetkellä erittäin kiireistä ja kun painaa päivän tukkaputkella niin en yhtään ihmettele että on väsynyt. Loman alkuun on kaksi kuukautta, siihen saakka pitäisi jotenkin jaksaa painaa. puhhuh.

Aloitin tänään aamulla terolutit, annosta hieman kasvatettiin, koska viimeksi kuukautiset alkoivat niin viiveellä. Katsotaan miten nyt alkavat...

maanantai 30. tammikuuta 2012

Jälkitarkastuksessä käyty ja kaikki vaikutti ihan hyvältä, ei siis löytynyt mitään hälyyttäviä löydöksiä. Verikokeissa kuitenkin kävin vielä varmuudeksi, lupasivat soitella polilta jos niistä nyt vielä löytyykin jotain.

Nyt sitten pitäisi saada kehitettyä itselle tyhjennysvuoto ja vielä seuraavakin vuoto, ennenkuin voidaan alkion siirtoon mennä. Alustavasti vähän lääkärin katsottiin kalenteria, että maaliskuun loppupuolella voisi ajankohta suunnilleen olla. No kappas, eipä se käykkään mulle, kun lähdemme maaliskuun tokavika päivä sinne reissuun.   Tässä kohtaa on siis hyvä että minulla ei ole sitä luonnollista kiertoa, pystyn vähän lääkkeilä katsomaan vuotokohdan minulle sopivaksi, koitan yrittää nyt niin että vuoto alkaisi juuri ennen reissuun lähtöä ja reissun jälkeen olisi kontrolli-ultra. Eli siis huhtikuussa siirtoon, jos siis alkiot selviävät sulatuksesta.

Nyt siis tulee pieni tauko väkisinkin, ehkä se on hyväksi vaikka itse toivoisinkin että vauhdilla mentäisiin eteenpäin.

perjantai 27. tammikuuta 2012

LIViltä tulee juuri dokumentti: tilauksessa tyttövauva. Jotenkin on ihan käsittämätöntä että jotkut käyvät hoidoissa vain siksi että saisivat tyttövauvan, kaikki poika-alkiot heitetään roskiin, koska niitä ei haluta käyttää. Toki ymmärrän, että ärtymykseen jota koen dokumenttia katsella liittyy syy, että itse näytä saavan edes sitä yhtä lasta, mutta silti on hyvin vaikea ymmärtää että joku valikoi lapsen sukupuolta.
Ehkä tälläisessä tilanteessa ei pitäisi katsoa tuollaisia dokumenttejä ollenkaan.

Maanantaina olisi tosiaan jälkitarkistuksen aika, toivon niin paljon että kaikki olisi hyvä. Olen ollut viimeaikoina jotenkin liian neuroottinen asian suhteen, pelkään siis hirveästi että tyhjennys ei ole onnistunut kunnolla. Noh, mitään epämääräisiä oireita ei ole ollut siitä että tyhjennys ei olisi onnistunut. Mutta koska mitään oireita ei tullut keskenmenostakaan niin en vain jotenkin luota enää siihen oireettomuuteen.

Jos kaikki on hyvin, niin koskakohan hoitoja jatketaan? tai no maanantainahan se varmaan selviää...

torstai 26. tammikuuta 2012

Ajatuksena oli vaihtaa blogi niin että se ei olisi enää henk.koht spostiosoitteen sisällä, mutta kappas empäs osannutkaan. Olen yleensä hyvä näissä tietokonejutuissa, mutta nyt ei jotenkin ajatus leikkaa. Onko suunnitelmani edes mahdollinen?

Tekstit sain siirrettyä, mutta haluaisin pitää saman blogi-osoitteen, onkohan se edes mahdollista?



torstai 19. tammikuuta 2012

Vihdoinkin mieliala alkaa hieman kohentumaan, mietin viikon sairausloman jälkeen että ehkä en ole vielä valmis palaamaan töihin, mutta menin jokatapauksessa ja hyvä niin. Töitä tehdessä keskenmeno ei ole ollut kokoajan mielessä ja ehkä sen avulla olen päässyt siitä myös jo hieman yli.

Nyt vaan sitten jännitetään että jälkitarkistuksessa todetaan että kaikki on hyvin ja hoitoja voidaan jatkaa. Jossain vaiheessa jo kävi mielessä sekin, että en kyllä jaksa hoitoja jatkaa. Mutta se lapsen kaipuu on niin suuri, että hoitoja jatketaa. Puhuttiin miehen kanssa että ainakin nyt kaikki pakkasessa olevat alkiot koitetaan ja sit mietitään jos asiaa uudelleen, jos niidenkään jälkeen ei ole tärpännyt. 

Onneksi nyt on jo tiedossa täksi vuodeksi kivoja asioita, niiden avulla saa mieltä pois näistä lapsettomuusjutuista.  Ensimmäinen kiva asia tapahtuu jo onneksi kohtuu pian, maaliskuun lopussa on tiedossa siis lomamatka, en millään malttaisi enää odottaa :D 

lauantai 7. tammikuuta 2012

silmät on itketty päästä, mutta itkeminen on minun tapa surra ja se on helpottanut. Enemmän olen huolissani miehestäni. Huomaan selvästi että hän on nyt todella ahdistunut, mutta ei halua puhua asiasta kunnolla. Toki olemme puhuneet, mutta tiedän että hänellä ei ole vieläkään hyvä olo.

Keskiviikkona olin sairaalassa tyhjennyksessä, paljon tuli pois, mutta ei ole varmuutta tuliko kaikki materiaali pois.  Ulos tulleet materiaalit kerättiin ja niistä lähti näytteet patologille, hoitaja sanoi että näytti ainakin kuin siellä olisi ollut kaksi todella pientä sikiötä. Maanantain ultrassa näkyi kolme erillistä "pussia" mutta niistä ei pystytty sanomaan oliko kaikissa jotain sisällä.

Tyhjennys tuntui epämielyttävältä, mutta mitään kovin pahoja kipuja ei tuntenut, toki sain halutessani särkylääkettä, mutta mielestäni en niitä hirveästi tarvinnut. Vuoto jatkuu edelleen, mutta ei ole edes niin suurta kuin menkkani ovat normaalisti, pieniä kipuja on ollut, mutta niistä olen selvinnyt yhdellä särkylääkkeella päivässä. hyvä niin.

Pohdiskelimme mieheni kanssa että jos sikiöitä on ollut useampi, miksi edes yksi ei voinut selvitä. Tuntuu että meitä rangaistaa, mutta en tiedä vielä mistä.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Vuosi on hyvä aloittaa tipahtamalla korkealta ja kovaa.
Ei sykettä, ei elävää.
Huomena tyhjennykseen.
Paska.