keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

huhhuh, hurjan kiireisiä ovat olleet viimeviikot. Kiireen on tietenkin aiheuttanut muutto. Nyt vihdoin ollaan uudessa kodissa ja vanha asunto siivottu ja unohdettu mielestä.

maanantaina kävin polilla ultrassa ja siirtopäiväksi tuli maanantai, hiukan aluksi pelästyin, kun lääkäri alkoi laskemaan päiviä ja laskut jatkuivat heinäkuun puolelle. Olen kokoajan ollut siinä luulossa, että poli on kiinni heinäkuun, mutta kuulemma ovat vielä ensi viikon auki. Tämä on tietysti minun kannalta hirveän hyvä.

Luget aloitettu siis tänään, yök! zumenonit aiheuttavat edelleen pahoinvoitia. Ei kiva! Nyt siis enää jännitetään alkoiden selviytymistä sulatuksesta.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Soittelin tänään polille negatiivisesta testistä.  Ja olin jo jotenkin valmistautunut kesätaukoon, mutta iloinen yllätys tulikin kohdalleni kun hoitaja oli sitä mieltä että vielä voisi keritä tekemään siirron, jos siis kaikki menee hyvin.  Laskeskeli vielä almanakasta että, jos kaikki menee samoin kuin viime kierros osuu siirtopäivä heidän viimeiselle aukiolopäivälle. Olen tästä hyvin mielissäni, koska haluan ainakin toistaiseksi edetä nopealla aikataululla, ilman ylimääräisiä taukoja ainakin näiden PASsejan kanssa.   Jos seuraavastakaan ei tärppää on pakkanen tyhjä ja silloin varmaan väkisin tulee tauko hoitoihin.

Nyt sitten siis voi ruveta jännittämään sitä keritäänkö siirto tekemään. Peukut ylös, että keritään :)

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Torstaina tehty testi jäi pyörimään mieleeni, sain roskisplussan. Aamulla tehty testi näyttikin yhtäkkiä illalla plussaa. En edes tiedä mikä sai minut katsomaan testiä vielä myöhemmin. Koin asian hyvin kummalliseksi, koska tälläistä en ole aikasemmin kokenut.  Sain oikeastaan sydämentykytyksiä jännityksessä.  Tänään sitten tein uuden testin ja negatiivinenhän se oli, ja nyt tuohon testiin ei kyllä ole päivän aikana tullut mitään muutosta.

Tollainen testin tuloksen muuttuminen on kiusaamista. Miten se edes voi olla mahdollista.  Lailla pitäisi kieltää :D guugeli kerto että näin on kyllä käynyt muillekin. Joten en siis olekaan erikoistapaus. En vain itse ole kokenut moista aikaisemmin ja kokemuksen jälkeen  toivon että en enää koekkaan. Aiheuttaa vaan turhia tykytyksiä ja mielipahaa.

Ja joo tiedän että testiä ei saisi mennä kurkkimaan tietyn ajan jälkeen,

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Odotan torstaita, jotta saan tehdä testin ja todeta että tälläkään kertaa ei ole meidän vuoro. Tein jo sunnuntaina surutyön ja tein selväksi itselleni asian. Mieheni taisi myös ymmärtää asian. Eilen ja tänään hän on ollut kuin perseeseen ammuttu koira. Olen ehkä enemmän huolissani mieheni jaksamisesta kuin omastani. Onko tämä kaikki liian rankkaa hänelle? voimmeko enää jatkaa hoitoja, koska hoidot ovat niin rankkoja hänen mielelleen.

Suru kasvaa kasvamistaan. Miksi elämä ei voisi kerrankin yllättää iloisesti. Eikö kaikki vastoinkäymiset ole jo koettu.