perjantai 23. syyskuuta 2011

Polille ilmoitettu että eipä onnannut taaskaan. Puhelimessa oli mitä ihanin hoitaja. Hoitajan ensimmäinen kommetti oli että voi ei, onpa kyllä todella harmillista ja seuraavaksi kysyi vointiani. Kyllä siis julkisella puolellakin ollaan kiinnostuneita voinnista, tai ainakin jotkut työntekijöistä ovat.

No nyt on sit kuitenkin varattu aika IVF-suunnitteluun, askel eteenpäin siis. Nyt sitten odotellaan ensin lokuun alkua ja seuraavaksi odotellaan marraskuun puoltaväliä. Toivotaan että odottavan aika ei olisi kovin pitkä.
Toki töissä on lokakuun loppu/marraskuun alku tulee olemaan aika hetkistä aikaa ohjelmiston vaihtumisen vuoksi, ehkäpä siinä kiireessä ei kerkee näitä asioita paljoa miettimään...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Se tunne, kun tietää että raskaus ei taaskaan alkanut. Tunne on ihan käsittämätön, jokakerta yhtä paha.
Taas uuteen yritykseen on matkattava, joka kerta toivoo että tämä olisi se viimeinen, voisiko edes kerran onnistua.

Katkeruus muiden onnistumisia kohtaan kohenee kokoajan, miksi he mutta me ei. Käsittämätöntä.
Sitä tietää että toisen onni ei ole meiltä pois, mutta silti se kirpaisee.

Pitäisi soittaa polille ja kertoa että inte gravid. Sitä ennen pitää kuitenkin koota ajatukset, ehkä soitan perjantaina. Pitää varata aika IVF-suunnitteluun, pelottaa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

flunssa, tuo ei toivottu vieras tähän hetkeen. En haluaisi olla kipeä, enkä oikeen jaksaisi olla kipeä. Sairastaminen on yllättävän rankkaa puuhaa. Saa luvan kanssa maata sohvalla, tekemättä mitään. Mutta se ei tunnu ollenkaan niin kivalta kuin silloin, kun ihan muuten vaan päättä rentoutua sohvalla maaten.

Pohdiskelen myös jokaista pientä mahanipistystä ja muita yllättäviä vaivoja, voisiko se olla merkki jostain hyvästä. Torstaina saisi tehdä testin, siihen on tosipitkä aika. Tai no, tuntuu pitkältä ajalta. Jaksanko odottaa....

perjantai 16. syyskuuta 2011

Odottavan aika on pitkä. Näinhän se menee, kun jotain odottaa tapahtuvaksi niin tuntuu että se tapahtuma hetki ei tule koskaan. Vaikka oikeesti se on jo pian ovella.

Aika tuntuu myös pitkältä, koska minuun iski kaamea flunssa. Kaikista pahinta on mun mielestä se kun ei nouse kuume, on kipeä mutta ei sitten kuintenkaan kovin kipeä. Nousisi se kuume niin flunssakin häipyisi nopeammin. Tai niin ainakin uskon. Olen myös siinä uskossa että flunssa iski minuun koska en ole syönyt tarpeeksi valkosipulia, aah tämä pitäisi korjata siis mahdollisimman pian :)

Viikonloppuna ei varmaankaan tehdä muuta kuin maataan sohvalla viltin alla, kädessä ehkä kuppi höyryävää teetä ja jalassa tietysti villasukat. Kaiken kruunaisi takkatulen loimutus, ongelma on vain se että takka puuttuu.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Mieletön sokerihimo, mistä tämä oikein kumpuaa.

EI mulla muuta.

torstai 8. syyskuuta 2011

heh, otin kuin otinkin itseäni niskasta kiinni ja laitoin kämpän kuntoon. Järjestin myös kaikki vaatteeni vaatekaappiin ja samalla karsin jätesäkillisen vaatteita, ne odottavat nyt matkaansa uffin laatikkoon. Kirppiksellekin toki voisi viedä, mutta en jaksa nähdä sitä vaivaa että ensin hinnoittelen vaatteet ja sitten vielä kävisin jokapäivä siistimässä myyntipöytäni.

Nyt toki kaappini ammottaa (joopajoo) tyhjyyttä ja sinnehän pitäisi saada lisää täytettä, ehkä ensiviikolle koittavalle palkkapäivälle voisi suunnitella shoppailureissun :)

Lääkärissäkin on kuluvan kahden viikon aika tullut juoksettu ihan tarpeeksi, ja joka kerta on vaan jatkettu hormonien piikittämistä. Toki tiistaina olikin viimeisen piikin aika ja tänään on sitten inseminaatio tehty. Nyt sitten muutama viikko menee miettiessä, josko tälläkertaa tärppäisi. Jos testi on negatiivinen, varataan aika ivf- neuvontaan. Itse toimenpide on tosiaan suunniteltu nyt marraskuun puoleen väliin.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Olen nykyään ihan mielettömän saamaton, enkä tiedä mistä tämä johtuu. Saamattomuus lähinnä ärsyttää minua, mutta silti en saa asialle tehty mitään mitään. Mietiskelin että varmaan jollaintavalla kilppariarvot vaikuttavat tähän, mutta eivät kyllä kokonaan. Täytyy seurata kuitenkin onko nyt taas nostetulla thyroxilla vaikutus asiaan.

Eilen päätin että noniin, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja laitan tämän kämpän lopulta kuntoon, mutta kuinkas ollaakkaan, mitään en tehnyt. Hitto mut tämä ärsyttää niin kovasti. Makuuhuoneessa on pitkin poikin erilaisia vaatepussukoita, koska vaatteita en ole jaksanut laittaa kaappiin. Olkkari-keittiö yhdistelmän lattialla nököttää vielä kolme purkamatonta muuttolaatikkoa ja muita hajanaisia tavaroita ympäriinsä. Ruokapöytäkin on täynnä rojua.

Huomaan myös että kun "hoidot" ovat ovella, en pysty oikeestaan muuta ajattelemaan, lueskelen netistä kaikki epämääräistä, ihan niin kuin se parantaisi oloani, huonontaa vaan. Eilen myös ensimmäistä kertaa hieman sattui piikittäminen, joten siitä tuli sen myötä epämielyttävä homma, ja tähän hoitoon pitäisi ainakin kolme piikkiä vielä laittaa. Nyt pitää siis vielä tsempata itsensä piikittämiseen.

torstai 1. syyskuuta 2011

Tämän päivän lääkärissä käynti aiheutti pienen harmituksen. Suunnitelmat menivät uusiksi, eihän nuo rakkulat olleet moksiskaan noista puregon-pistoksista.  Lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa, jos vielä jaksan niin pistoksia jatketaan tai sitten tämänkertainen yritys oli tässä. Valitsin jatkamisen. Mitään kovin kummallisia sivuoireita kun ei ole pistoksista tullut, joten ihan hyvin voin vielä pistää.  Puregoni ei riitä enää sunnuntain pistokseen, joten minulle kirjoitettiin menopuria. Lääkäri oli sitä mieltä että turha kirjoittaa puregonia lisää, koska koko impullia ei tarvitse käyttää, joten se olisi rahan roskiin heittämistä. Oli tyytyväinen tähän, kauheesti ei itseäkään innostanut tuota 100 euroa laittaa yhteen pistokseen.  Menoupurin sai ostettu yksittäisenä ja se kustansi "vaan" 17 egee.

Pistoksia siis sunnuntaihin saakka ja maanantaina sitten taas ultraan. Toivottavasti maanantaina kaikki näyttäisi hyvältä ja tiistaille osuisi inssi. 

Lueskelin netistä jotain keskustelupalstaa, jossa tayssissa hoidoissa käyneet kertoo kokemuksiaan, muutamalle siellä oli tuntunut osuvan joku tyly hoitaja mutta omista kokemuksista voin kertoa että minulla aina ollut kyllä oikein mukava ja sympaattinen hoitaja. Lääkäritkin ovat olleet mukavia, oonhan jo näitten hoitojen aikana käynyt kolmella eri lääkärillä. Kiire siellä on aina, melkein jokaiselle ajalle olen päässyt myöhässä sisään, mutta ei se ole mitenkään pahasti haitannut. 
Muutenkin hoidoissa käyminen on ollut suht helppoa. Yllättävän hyvin olen aina päässyt töistä lähtemään, meillä on tietysti vielä se hyvä puoli että käyntiin saan käyttää työaikaa, niin ei sitten ees tarvi korvata lääkäriin menneitä tunteja.