Eilinen päivä oli kyllä taas yksi huonommista.  Töissä olin itkua pidettellen ja ilta meni kotona silmät turvonneina. Olisin niin toivonut että tälläkertaa kyyneleitä olisin vuodottanut ilosta, mutta ei niin ei.

Oloani pahentaa vielä se, kun koen että pettäväni myös mieheni joka kuukausi uudelleen ja uudelleen. Itse pystyin ehkä hieman valmistautumaan negatiiviseen tulokseen, koska kehossani ei ollut sitten minkään sortin merkkejä. Mies ei sitä voi tietää, joten koen että jokainen nega iskee mieheeni pahemmin kuin minuun.

Jos jotain positiivistä etsitään, niin saan olla todella iloinen että minulla on pakkasessa vielä tavaraa, kaikilla ei asiat ole edes näin hyvin. Polille soitto piristi myös hieman mieltäni. Luulin että joudun odottamaan välikierrot ennenkuin seuraava pas tehdään, mutta välikierto ei ole tarpeellinen vaan voin aloittaa seuraavan lääkityksen heti kun kp1 koittaa.