ikävä iskiaskipu aiheutti pakollisen levon tai siis oikeestaan töistä poissaolon, seuraavan kerran työmaa kutsuu vasta joulun jälkeen. No nyt ei sitten auta kun käydä fysiossa ja käydä tekemässä pikku kävelylenkkejä, jotta hermojumin saisi pian auki. Seuraava neuvolakinkin koittaa taas pian. Toivottavasti hemoglobiini olisi lähtenyt edes vähän nousuun ja eikä verenpaineetkaan olisi kovin korkealla. Nyt vain toivoo että tammikuun rakenneultra koittaisi pian, saisi hieman huoahtaa helpotuksesta, kun näkisi että kaikki olisi hyvin. Edelleen ajatukset menee melkoista vuoristorataa. Tulee edelleen päiviä, jolloin en edelleenkään usko olevani raskaana ja sit taas päiviä, jolloin nautin täysin siemauksin siitä että olen vihdoinkin raskaana. Olen uskaltanut olla jo hieman avoimempi asiasta, ja nyt jo useampi tietää että raskaana ollaa, mutta kaikille en sitä vielä ole uskaltanut paljastaa. Hölmöä tai ei.