Lomani aikana kolmen vuoden rajapyykki yrityksessä tuli täyteen, lomani aikana myös elämäni ensimmäinen laskettu aika tuli ja meni, toki ajalla ei enää tietenkään ollut mitään merkitysta, koska epäonni kohtasi jo vuoden alussa.  Olimme kesällä RHCP:n keikalla ja muistan kun viimevuonna olimme ostaneet liput ja olin tullut raskaaksi, mietimme mieheni kanssa sitä, mikä onni olisikaan jos keikalle emme pääsisi, koska silloin oli laskettu aika niin lähellä.  Niinpä niin, keikalla siis kuitenkin oltiin. Onni ei ollut mukana....

Hoidot siis jatkunee, toiseen ivf suunnitteluun on varattu aika, siihenkään ei ole enää kuukautta. Kierre jatkuu, pistosten pistäminen polilla ravaaminen ja taas kaikki osuu loppuvuoteen, joten en edes hyödy lääkekaton täyttymisestä. Ärsyttävää.  No tai mitäpä minä valitan, olen kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että polimaksuja ei tarvitse itse maksaa, vaan työnantaja ne kustantaa, toki tänä vuonna en saa  hoitoihin liittyvistä sairaslomista palkkaa, mutta ehkä se ei haittaa. Nyt vaan pitää peukut ylös että tämän kertainen hoitojakso olisi se viimeinen.

Koska mikään ei ole varmaa, olemme ruvenneet mieheni kanssa miettimään olisiko adoptio se meidän juttu, mutta se on vielä mietintä asteella....