silmät on itketty päästä, mutta itkeminen on minun tapa surra ja se on helpottanut. Enemmän olen huolissani miehestäni. Huomaan selvästi että hän on nyt todella ahdistunut, mutta ei halua puhua asiasta kunnolla. Toki olemme puhuneet, mutta tiedän että hänellä ei ole vieläkään hyvä olo.

Keskiviikkona olin sairaalassa tyhjennyksessä, paljon tuli pois, mutta ei ole varmuutta tuliko kaikki materiaali pois.  Ulos tulleet materiaalit kerättiin ja niistä lähti näytteet patologille, hoitaja sanoi että näytti ainakin kuin siellä olisi ollut kaksi todella pientä sikiötä. Maanantain ultrassa näkyi kolme erillistä "pussia" mutta niistä ei pystytty sanomaan oliko kaikissa jotain sisällä.

Tyhjennys tuntui epämielyttävältä, mutta mitään kovin pahoja kipuja ei tuntenut, toki sain halutessani särkylääkettä, mutta mielestäni en niitä hirveästi tarvinnut. Vuoto jatkuu edelleen, mutta ei ole edes niin suurta kuin menkkani ovat normaalisti, pieniä kipuja on ollut, mutta niistä olen selvinnyt yhdellä särkylääkkeella päivässä. hyvä niin.

Pohdiskelimme mieheni kanssa että jos sikiöitä on ollut useampi, miksi edes yksi ei voinut selvitä. Tuntuu että meitä rangaistaa, mutta en tiedä vielä mistä.