Saman läpikäyneenä (ilman hoitoja tosin) uskallan nyt jo ehkä vähän luvata että elämä hymyileekin vielä joskus. Vähän on jo pilkahduksia siitä näkynyt. Vajaa vuosi on tosin jo kulunut. Itselleni siitä jäi tosin turta olo. Mikään ei oikein tunnu miltään. Mutta välillä jaksaa iloita eikä aina vaan olla depiksissään. Mutta voimia siis, vaikka tämä tapahtuikin jo hetki sitten ja kommenttini tulee myöhässä siis.
Kiitos tuuba. kyllä minäkin uskon että se elämä vielä joskus hymyilee :) ja onhan se tässä jo vähän hymyillytkin, vaikka tuolloin tuntui kaikki niin asiat niin huonolta, mutta nyt osaa(/pystyy) jo sanoa ettei se maailmaloppu tullutkaan.
Voi ei!! :( Voimia menetyksen kestämiseen.
VastaaPoistaOon tosi pahoillani.
Sanattomaksi vetää. Olen niin pahoillani.
VastaaPoistaHurjan paljon voimia!
Ei ole totta! Suunnattomat rutistukset!
VastaaPoista:( :( Voi ei, olen niin pahoillani... Halauksia!
VastaaPoistaVoi kurjuus :(. Voimia ja halaukset.
VastaaPoistakiitos. ei muutakuin eteenpäin sano mummo lumessa.
VastaaPoistanyt tuntuu pahalta, todella pahalta mutta uskon että jokupäivä elämä taas hymyilee.
Saman läpikäyneenä (ilman hoitoja tosin) uskallan nyt jo ehkä vähän luvata että elämä hymyileekin vielä joskus. Vähän on jo pilkahduksia siitä näkynyt. Vajaa vuosi on tosin jo kulunut. Itselleni siitä jäi tosin turta olo. Mikään ei oikein tunnu miltään. Mutta välillä jaksaa iloita eikä aina vaan olla depiksissään.
VastaaPoistaMutta voimia siis, vaikka tämä tapahtuikin jo hetki sitten ja kommenttini tulee myöhässä siis.
Kiitos tuuba. kyllä minäkin uskon että se elämä vielä joskus hymyilee :) ja onhan se tässä jo vähän hymyillytkin, vaikka tuolloin tuntui kaikki niin asiat niin huonolta, mutta nyt osaa(/pystyy) jo sanoa ettei se maailmaloppu tullutkaan.
VastaaPoista